Sunnuntaina Tsekeissä käydyssä Eurooppa Cupissa mikään ei sujunut niin kuin piti. Ennen kisaa kaikki oli pieniä vatsaongelmia lukuunottamatta OK. Oikeastaan jokainen laji kulki jopa loistavasti! Myös kisareitti oli just "mun reitti", sillä pyörässä ajettiin seitsemän kertaa 500m pitkä tosi jyrkkä mäki.
Kilpailun startattua tunsin kuitenkin heti, että nyt tulee rankka reissu. Kroppa oli kumman väsy. Uinti meni taas täysin räpeltämiseksi ja rantauduin yksin pari minuuttia kärjen jälkeen. Tässä vaiheessa vielä toivoin, että pyörä kulkisi normaalisti ja saisin porukkaa kiinni. Mutta jaloista ei löytynyt yhtään potkua. Meno oli voimatonta dieseliä. Niinpä ajoin koko kisan täysin yksin tempoa ohitellen vain muutaman tytön. Eroa uinnissa karanneeseen kärkikaksikkoon oli pyörän jälkeen jo kuutisen minuuttia ja isoon pääryhmäänkin lähes 4min. Juoksukaan ei tuntunut hyvälle eikä kyllä ollut enää fiilistäkään kipittää. Ohitin silti paljon porukkaa juosten jopa kolmanneksi nopeiten. Maalissa olin pettyneenä vasta 15.
Nyt täytyy toivoa, että sunnuntaiksi sattui vain huono päivä eikä kropassa ole mitään pahempaa vialla. Seuraava kisa on nimittäin edessä jo viikon päästä. Vuorossa on todella kovatasoinen Eurooppa Cupin premium kisa Puolassa. Onneksi tässä on viikko aikaa palautella - toivotaan, että Tsekin epäonnistuminen vain jätti kisanälkää ja avasi paikkoja!
Tuloksia:
http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTQwNg==&rsid=3691&keep=sh
maanantai 24. elokuuta 2009
tiistai 11. elokuuta 2009
Huono uinti pilasi maailmancupin
Unkarin maailmancupista tuli taas kova koulu. Ei mennyt suoritus putkeen ei... Ennen kisaa fiilis oli vielä okei, tosin ehkäpä "hieman" ylijännittynyt. Kisan starttikin oli onnistunut ja ekan noin 100 metrin uinnin jälkeen olin loistavassa paikassa aivan kärjen takana. Paulkin kuulemma jo tuuletteli rannalla, että nyt uinti vihdoin näyttää ulkoisesti samalta kuin treeneissä. Mutta sitten tuli ahdasta ja alkoi hakkaus. Ja seuraavassa muistikuvassa uinkin jälleen kerran yksin kaukana ryhmästä, kroppa on ihan poikki ja päässä aikamoinen v...tus.
Rantauduin lopulta 2.20min kärjen jälkeen ja eroa edeltäväänkin ryhmään oli reilusti yli minuutti. Onneksi samaan aikaan kanssani nousi duathlonspesialisti saksalainen Anne Haug. Saimme heti pyöräilemään päästyämme vuorovedon aikaiseksi. Kiskoimme koko pyöräosuuden tasaisen tappavalla tahdilla (tai ainakin mun reisissä tuntui jo kuoleman henkäys), mutta saimme kiinni ainoastaan yhden aussin, kenestä ei edes ollut apua. Eroa kärkiryhmiin tuli pyöräilyssä reilut 2min, mikä on kuitenkin ok tilanne huomioiden. Pyörä ajettiin nimittäin täysin tasaisella ja helpolla reitillä. Lisäksi tilanteesta teki toivottoman se, että kärkeen oli jo uinnissa muodostunut 9 naisen irtiottoporukka (alkuun 10), jota 35 hengen ryhmä yritti koko pyörän ajan ottaa kiinni. Eli kärjessä ei lepsuiltu ja olimme ainoina yksinäisinä melkoisen heikossa jamassa.
Juokuun lähdettäessä olin jo tosi väsynyt. Päässäni takoi kuitenkin, että viimeiseksi en varmasti jää ja niin sain taas sisulla puristettua tossua toisen eteen. Lopulta juoksu aukesi jopa kohtalaiseksi tai ainakin juoksin yllättävän hyvin muihin nähden. Ohitin lähes 15 edellä mennyttä ja eroa kärkiporukkaankin tuli vain noin 1.30min. Maalissa olin sijalla 30.
Vaikka lopputulos kisassa ei todellakaan ollut sitä, mitä hain, oli reissu taas tärkeä kokemus. Tämä oli vasta toinen triathlonkisani viimeisen vuoden sisällä(!!!), joten luulisimme, että uintitaisteluihin tulee apua jo pelkän kilpailurutiinin saamisesta. Tätä puoltaa myös se, että minulta 1.30min karkuun uineessa ryhmässä oli tyttöjä, jotka tiedän altaassa itseäni heikommiksi uimareiksi. Lisäksi maailmancupsuorituksesta on kaivettavissa positiivisia juttuja. Pyörä kulki ok ja juoksu oli jopa hyvää, sillä vaikka ajoimme pyöräosuuden tiukkaa paritempoa, juoksin päivän 11. parhaan ajan eikä ero voittajiinkaan ollut kovin paha.
Eli nyt ei auta muu kuin niellä pettymyksen tunteet. Onneksi toivomaamme kisarutiinia on pian tulossa! Kisaan nimittäin elokuun viimeisinä viikonloppuina kahdessa poikkeuksellisen kovatasoisessa eurooppacupissa.
Tulokset:
http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTM4OA==&rsid=3367&keep=sh
Rantauduin lopulta 2.20min kärjen jälkeen ja eroa edeltäväänkin ryhmään oli reilusti yli minuutti. Onneksi samaan aikaan kanssani nousi duathlonspesialisti saksalainen Anne Haug. Saimme heti pyöräilemään päästyämme vuorovedon aikaiseksi. Kiskoimme koko pyöräosuuden tasaisen tappavalla tahdilla (tai ainakin mun reisissä tuntui jo kuoleman henkäys), mutta saimme kiinni ainoastaan yhden aussin, kenestä ei edes ollut apua. Eroa kärkiryhmiin tuli pyöräilyssä reilut 2min, mikä on kuitenkin ok tilanne huomioiden. Pyörä ajettiin nimittäin täysin tasaisella ja helpolla reitillä. Lisäksi tilanteesta teki toivottoman se, että kärkeen oli jo uinnissa muodostunut 9 naisen irtiottoporukka (alkuun 10), jota 35 hengen ryhmä yritti koko pyörän ajan ottaa kiinni. Eli kärjessä ei lepsuiltu ja olimme ainoina yksinäisinä melkoisen heikossa jamassa.
Juokuun lähdettäessä olin jo tosi väsynyt. Päässäni takoi kuitenkin, että viimeiseksi en varmasti jää ja niin sain taas sisulla puristettua tossua toisen eteen. Lopulta juoksu aukesi jopa kohtalaiseksi tai ainakin juoksin yllättävän hyvin muihin nähden. Ohitin lähes 15 edellä mennyttä ja eroa kärkiporukkaankin tuli vain noin 1.30min. Maalissa olin sijalla 30.
Vaikka lopputulos kisassa ei todellakaan ollut sitä, mitä hain, oli reissu taas tärkeä kokemus. Tämä oli vasta toinen triathlonkisani viimeisen vuoden sisällä(!!!), joten luulisimme, että uintitaisteluihin tulee apua jo pelkän kilpailurutiinin saamisesta. Tätä puoltaa myös se, että minulta 1.30min karkuun uineessa ryhmässä oli tyttöjä, jotka tiedän altaassa itseäni heikommiksi uimareiksi. Lisäksi maailmancupsuorituksesta on kaivettavissa positiivisia juttuja. Pyörä kulki ok ja juoksu oli jopa hyvää, sillä vaikka ajoimme pyöräosuuden tiukkaa paritempoa, juoksin päivän 11. parhaan ajan eikä ero voittajiinkaan ollut kovin paha.
Eli nyt ei auta muu kuin niellä pettymyksen tunteet. Onneksi toivomaamme kisarutiinia on pian tulossa! Kisaan nimittäin elokuun viimeisinä viikonloppuina kahdessa poikkeuksellisen kovatasoisessa eurooppacupissa.
Tulokset:
http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTM4OA==&rsid=3367&keep=sh
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Kalevan kisat jäi väliin – pakko palautella ennen maailmancupia!
Taas harmittaa. Tällä kertaa oma hölmöys. Treenasimme aivan liian kovaa sen viikon kestäneen vatsataudin jälkeen. EM-kisojen sivuuttuminen jätti niin kovat henkiset patoumat, että menoa oli mahdoton pidätellä. Oli fiilis, että nyt näytetään vaikka väkisin…Onneksi kroppa kokosi kiusaamisesta huolimatta itsensä Brnon Eurooppa Cupiin ja siellä tuli jopa loistavaa tulosta. Hyvän kisan innoittamana ahneus ei tietenkään laantunut. Tehotreenejä tuli tehtyä edelleen hammasta purren.
Viime viikonloppuna iski täydellinen synkkyys eikä hampaan pureminen enää auttanut. Jo lyhyt reipas pyörä vei reisistä kaikki energiat ja juoksuissa jokainen askel sattui kuin olisi maratonilla. Ajattelimme, että huoltava pk-treeni palauttaa kropan. Ja niinhän se onneksi tuntuu menevän. Elimistö alkaa vihdoin kuuden kevyttehoisen päivän jälkeen rauhoittua. Palautuminen toivon mukaan on myös nopeutumassa, sillä viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon melkein normaalisti. On se kumma, että yliväsyneenä en saa nukuttua kuin muutaman satunnaisen tunnin yössä, vaikka lepo on juuri sitä mitä kaipaisin.
Vaikka tänä aamuna heräsin hyvin levänneenä, päätimme, että Kalevan kisojen kympin juoksemisessa piilee edelleen liian suuri riski. Harmi, sillä aina yhtä upeasti juoksevan Sandellin jälkeen olisin saattanut päästä kiusailemaan himmeämmille mitaleille yltäneitä tyttöjä ;). Mutta rata on raaka ja etenkin tällä kertaa olisi yhtä hyvin voinut iskeä täyssippi. Oli pakko jättää riskillä pelaaminen, sillä ensi sunnuntaina kisaan Unkarissa todella kovatasoisessa maailmancupissa. Toivotaan, että saamme siihen mennessä hyvän vireen päälle!
Viime viikonloppuna iski täydellinen synkkyys eikä hampaan pureminen enää auttanut. Jo lyhyt reipas pyörä vei reisistä kaikki energiat ja juoksuissa jokainen askel sattui kuin olisi maratonilla. Ajattelimme, että huoltava pk-treeni palauttaa kropan. Ja niinhän se onneksi tuntuu menevän. Elimistö alkaa vihdoin kuuden kevyttehoisen päivän jälkeen rauhoittua. Palautuminen toivon mukaan on myös nopeutumassa, sillä viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon melkein normaalisti. On se kumma, että yliväsyneenä en saa nukuttua kuin muutaman satunnaisen tunnin yössä, vaikka lepo on juuri sitä mitä kaipaisin.
Vaikka tänä aamuna heräsin hyvin levänneenä, päätimme, että Kalevan kisojen kympin juoksemisessa piilee edelleen liian suuri riski. Harmi, sillä aina yhtä upeasti juoksevan Sandellin jälkeen olisin saattanut päästä kiusailemaan himmeämmille mitaleille yltäneitä tyttöjä ;). Mutta rata on raaka ja etenkin tällä kertaa olisi yhtä hyvin voinut iskeä täyssippi. Oli pakko jättää riskillä pelaaminen, sillä ensi sunnuntaina kisaan Unkarissa todella kovatasoisessa maailmancupissa. Toivotaan, että saamme siihen mennessä hyvän vireen päälle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)