Viime viikkoina on ollut sen verran hulinaa, että nyt on aivan ihanaa huokaista syvään ja rauhoittua muutamaksi päiväksi viettämään joulua. Mikäs sen mukavampaa kuin nukkua pitkään, syödä herkkuja ja viettää aikaa läheisten kanssa :)
Kiirettä ja vilskettä joulukuulle eivät aiheuttaneet jouluvalmistelut (ne on vielä tekemättä eli taitaa tulla lahjavalvojaiset ensi yöksi...) vaan gradun, kisakaudelta jääneiden muiden rästihommien ja treenien yhteensovittaminen. Ihan mukavaa puuhaa sinänsä, mutta en kyllä jaksaisi samalla tahdilla pidemmän päälle. Toisaalta monen asian tekeminen täysitehoisesti on muistuttanut kuinka älyttömän tärkeää on osata elää hetkessä - ainoa vaihtoehto saada monta päivittäistä asiaa sujumaan, on keskittyä kunnolla vain meneillään olevaan hetkeen ja pyrkiä tekemään siinä parhaimpansa. Luulisinpa että juuri tämä hetkessä elämiseen pakottautuminen auttoi minua vihdoin löytämään uinnissa yhden kauan hakemamme teknisen seikan.
Kokonaisuutena joulukuun treenit ovat siis gradusta huolimatta (tai sen ansiosta?) sujuneet hyvin. Pääpaino on ollut uinnin lisäksi voimassa, joka viime vuonna oli jaloista vähän kadoksissa. Lisäksi hiihto loistavissa olosuhteissa on ollut mitä parhainta liikuntaa näin alkukauteen. Uusi vaihde treenaamisessa pistetään päälle joulun jälkeen, kun lähdemme 29.12. pariksi viikoksi Kanarialle.
Mutta nyt on aika elää hetkessä ja nauttia joulun iloista! Oikein mukavaa joulua kaikille!!!
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Kausi 2010 paketissa – tuloksena 5. sija Eurooppa Cupin rankingissa!
Kausi 2010 päättyi upeaan viidenteen sijaan olympiamatkan ITU European Rankigissa, johon kuuluu sekä Eurooppa Cupin kisat että EM kisat (julkaisin tuloksen jo neljäntenä sijana, mutta ITU oli päivittänyt venäläisten omien kisojen pisteitä vasta 26.11., vaikka Eilatissa cupin kerrottiin olevan loppu...). Vaikka sijoitus on kauden kisatuloksiini nähden vähän yllättävänkin hyvä, niin millään tavalla puoli-ilmaiseksi en paikkaani ansainnut. Jokainen piste vaati kaikkeni antamista. Parasta hyvässä sijoituksessa on, että saavuttamani ITU-pisteet tarjoavat nyt loistavat lähtökohdat ensi kauteen ja olympiapaikan metsästykseen.
Haluan kiittää kaudesta 2010 kaikkia, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua vaikeuksista huolimatta. Ilman apuanne en enää olisi matkalla kohti unelmaani.
Olen todella kiitollinen valmentajalleni Paul Sjöholmille, joka on joka päivä jaksanut miettiä minulle parhaan mahdollisen treenin – ilman hänen taikuuttaan en olisi sellainen urheilija kuin olen. Valtava kiitos myös polveni kuntoutuksesta vastanneelle huippufyssarille Tiina Lahtinen-Suopankille sekä leikkauksen hoitaneelle ortopedi Ilkka Tulikouralle.
Äärettömän suuri kiitos myös koko Kuulohansan porukalle ja Hansatonille, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet unelmani tavoittelemisen. Kiitos myös Jukka Kuosmaselle ja Scorpionille, on ollut mahtava ajaa suomalaisella huippulaadukkaalla pyörällä! Ja kyllähän Spiukin kypärä ja lasit, Xterran märkäpuku sekä Laken kengät ovat myös toimineet loistavasti, kiitos. Kiitos myös Mika Sompille Maximin herkuista. Ja kiitos Shinyhorselle syksyllä saamistani uusista salaisista aseista…näistä kerron lisää heti gradulomalta palattuani!
Toivon, että seuraava yhteenveto kannustaa kaikkia vaikeuksien kanssa painivia. Omiin unelmiin kannattaa jaksaa uskoa!
Valmistautumiseni kauteen 2010 alkoi 25.9.2009 leikkauspöydältä. Vääntynyt polveni oli niin sökö, että lääkärit epäilivät, pystynkö ollenkaan jatkamaan urheilua. Päätin pystyä. Ja olla tinkimättä haaveestani tulla olympiatriathlonistiksi. Heti sairaalasta päästyäni rupesin tekemään lenkkejä pyörätuolilla. Jumppasin ja jumppasin. Päätin olla superparantuja.
Kuuden viikon kuluttua sain luvan kävellä. Ajattelin juoksevani pian. Mutta paraneminen olikin paljon pidempi prosessi kuin olin kuvitellut. En ollut superparantuja, vaikka kuinka halusin. Ahkerasta jumppaamisesta huolimatta polveen tuli kiinnikkeitä, lihakset surkastuivat ja hermotus katosi. Marraskuussa pystyin ajamaan ergoa katkaistuilla polkimilla. Jouluaattona ajoin vihdoin omalla pyörälläni, edelleen ilman lukkopolkimia. Ensimmäisen 5 minuutin juoksuksi lasketun harjoituspäiväkirjamerkinnän tein 17.2. Puolen tunnin lenkin juoksin vasta huhtikuussa, ekan hyvin lyhyen reippaan pätkän vasta kesäkuussa.
Kilpailemaan pääsin Kisko Triathlonissa 3.7. Polvi toimi! Voitin pikamatkalla kaikki naiset ja myös miehet ;). Harjoittelin kovaa ja elokuun alussa voitin sprinttimatkan Suomen mestaruuden! Kaikki vaikutti olevan kunnossa kansainvälisten koitosten alla. Edessä olisi enää herkistely ja sitten kulkisi tosi lujaa.
Viikko ennen Karlovy Varyn Eurooppa Cupia sain kuitenkin osani enterovirusepidemiasta. En tiedä oliko järkevä ratkaisu kisata puolikuntoisena, sillä flunssa vaivasi lopulta pienenä ja sitkeänä useamman viikon. Halusin kuitenkin tajuttoman paljon aloittaa olympiapisteiden keräämisen ja päästä tasokkaaseen starttiin. Tuloksena Tsekeissä oli kohtalainen kisa ja 8. sija. Seuraavana viikonloppuna kilpailin Premium Cupissa Almeressa. Puolessa välissä pyöräosuutta huomasin takarenkaani tyhjentyvän. Päätin olla luovuttamatta. Ajoin tyhjällä tuubilla vaihtoon, vaikka en pysynyt edes peeseissä mukana. Maalissa olin hyvin väsynyt. Sijoitukseni oli 11.
Kolmen viikon treenijakson jälkeen kisasin Eurooppa Cupissa Loutrakissa. Hoipertelin maaliviivan yli kuudentena. Kun heräsin pyörryksistä, huomasin jalkani olevan aivan sininen. Suomessa selvisi, että kakkosvarpaan tyvinivel oli murtunut. Starttirannalla oli ollut viiltävän teräviä betonin paloja. Tuli viiden viikon juoksutauko ja kauden pääkisa, Tongyeongin maailmancup, jäi väliin.
Olin hetken todella maassa. Luovuttaminen ei silti ollut vieläkään vaihtoehto. Halusin startata jäljellä oleviin kahteen Premium Eurooppa Cupiin ja kerätä tärkeää kokemusta sekä pisteitä ensi vuotta varten. Ensimmäisenä vuorossa oli Alanya, jota ennen ehdin tekemään vain pari vartin mittaista juoksulenkkiä. Tuloksena oli 16. sija – ja paljon materiaalia ensi talvena telkkarista tulevaa Matkaoppaat jaksoa varten. Kolmen viikon päästä Alanyasta kausi päättyi vihdoin tasapainoiseen kisaan ja hyvään neljänteen sijaan Eilatissa.
Vaikka mennyt kausi oli vaikea, ovat lähtökohdat ensi vuoteen todella hyvät. Polvi ei vaivaa enää ollenkaan ja se murtunut varvaskin parani ihan täydellisesti. Vaikeuksista huolimatta olen saanut tehtyä paljon tärkeää perustreeniä, joten kuntopohja on jälleen entistä kovempi. Mikäli taloudellinen puoli järjestyy, niin tulen treenaamaan ensi talvena pitkään lämpimässä ulkomaalaisten triathlonistien kanssa, jotta pääsisin tässäkin suhteessa samalle viivalle kuin muut. Ennen rankkojen treenijaksojen alkua annan kehoni kuitenkin levähtää ja panostan seuraavat viikot gradun puristamiseen.
Haluan kiittää kaudesta 2010 kaikkia, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua vaikeuksista huolimatta. Ilman apuanne en enää olisi matkalla kohti unelmaani.
Olen todella kiitollinen valmentajalleni Paul Sjöholmille, joka on joka päivä jaksanut miettiä minulle parhaan mahdollisen treenin – ilman hänen taikuuttaan en olisi sellainen urheilija kuin olen. Valtava kiitos myös polveni kuntoutuksesta vastanneelle huippufyssarille Tiina Lahtinen-Suopankille sekä leikkauksen hoitaneelle ortopedi Ilkka Tulikouralle.
Äärettömän suuri kiitos myös koko Kuulohansan porukalle ja Hansatonille, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet unelmani tavoittelemisen. Kiitos myös Jukka Kuosmaselle ja Scorpionille, on ollut mahtava ajaa suomalaisella huippulaadukkaalla pyörällä! Ja kyllähän Spiukin kypärä ja lasit, Xterran märkäpuku sekä Laken kengät ovat myös toimineet loistavasti, kiitos. Kiitos myös Mika Sompille Maximin herkuista. Ja kiitos Shinyhorselle syksyllä saamistani uusista salaisista aseista…näistä kerron lisää heti gradulomalta palattuani!
Toivon, että seuraava yhteenveto kannustaa kaikkia vaikeuksien kanssa painivia. Omiin unelmiin kannattaa jaksaa uskoa!
Valmistautumiseni kauteen 2010 alkoi 25.9.2009 leikkauspöydältä. Vääntynyt polveni oli niin sökö, että lääkärit epäilivät, pystynkö ollenkaan jatkamaan urheilua. Päätin pystyä. Ja olla tinkimättä haaveestani tulla olympiatriathlonistiksi. Heti sairaalasta päästyäni rupesin tekemään lenkkejä pyörätuolilla. Jumppasin ja jumppasin. Päätin olla superparantuja.
Kuuden viikon kuluttua sain luvan kävellä. Ajattelin juoksevani pian. Mutta paraneminen olikin paljon pidempi prosessi kuin olin kuvitellut. En ollut superparantuja, vaikka kuinka halusin. Ahkerasta jumppaamisesta huolimatta polveen tuli kiinnikkeitä, lihakset surkastuivat ja hermotus katosi. Marraskuussa pystyin ajamaan ergoa katkaistuilla polkimilla. Jouluaattona ajoin vihdoin omalla pyörälläni, edelleen ilman lukkopolkimia. Ensimmäisen 5 minuutin juoksuksi lasketun harjoituspäiväkirjamerkinnän tein 17.2. Puolen tunnin lenkin juoksin vasta huhtikuussa, ekan hyvin lyhyen reippaan pätkän vasta kesäkuussa.
Kilpailemaan pääsin Kisko Triathlonissa 3.7. Polvi toimi! Voitin pikamatkalla kaikki naiset ja myös miehet ;). Harjoittelin kovaa ja elokuun alussa voitin sprinttimatkan Suomen mestaruuden! Kaikki vaikutti olevan kunnossa kansainvälisten koitosten alla. Edessä olisi enää herkistely ja sitten kulkisi tosi lujaa.
Viikko ennen Karlovy Varyn Eurooppa Cupia sain kuitenkin osani enterovirusepidemiasta. En tiedä oliko järkevä ratkaisu kisata puolikuntoisena, sillä flunssa vaivasi lopulta pienenä ja sitkeänä useamman viikon. Halusin kuitenkin tajuttoman paljon aloittaa olympiapisteiden keräämisen ja päästä tasokkaaseen starttiin. Tuloksena Tsekeissä oli kohtalainen kisa ja 8. sija. Seuraavana viikonloppuna kilpailin Premium Cupissa Almeressa. Puolessa välissä pyöräosuutta huomasin takarenkaani tyhjentyvän. Päätin olla luovuttamatta. Ajoin tyhjällä tuubilla vaihtoon, vaikka en pysynyt edes peeseissä mukana. Maalissa olin hyvin väsynyt. Sijoitukseni oli 11.
Kolmen viikon treenijakson jälkeen kisasin Eurooppa Cupissa Loutrakissa. Hoipertelin maaliviivan yli kuudentena. Kun heräsin pyörryksistä, huomasin jalkani olevan aivan sininen. Suomessa selvisi, että kakkosvarpaan tyvinivel oli murtunut. Starttirannalla oli ollut viiltävän teräviä betonin paloja. Tuli viiden viikon juoksutauko ja kauden pääkisa, Tongyeongin maailmancup, jäi väliin.
Olin hetken todella maassa. Luovuttaminen ei silti ollut vieläkään vaihtoehto. Halusin startata jäljellä oleviin kahteen Premium Eurooppa Cupiin ja kerätä tärkeää kokemusta sekä pisteitä ensi vuotta varten. Ensimmäisenä vuorossa oli Alanya, jota ennen ehdin tekemään vain pari vartin mittaista juoksulenkkiä. Tuloksena oli 16. sija – ja paljon materiaalia ensi talvena telkkarista tulevaa Matkaoppaat jaksoa varten. Kolmen viikon päästä Alanyasta kausi päättyi vihdoin tasapainoiseen kisaan ja hyvään neljänteen sijaan Eilatissa.
Vaikka mennyt kausi oli vaikea, ovat lähtökohdat ensi vuoteen todella hyvät. Polvi ei vaivaa enää ollenkaan ja se murtunut varvaskin parani ihan täydellisesti. Vaikeuksista huolimatta olen saanut tehtyä paljon tärkeää perustreeniä, joten kuntopohja on jälleen entistä kovempi. Mikäli taloudellinen puoli järjestyy, niin tulen treenaamaan ensi talvena pitkään lämpimässä ulkomaalaisten triathlonistien kanssa, jotta pääsisin tässäkin suhteessa samalle viivalle kuin muut. Ennen rankkojen treenijaksojen alkua annan kehoni kuitenkin levähtää ja panostan seuraavat viikot gradun puristamiseen.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Neljäs sija Eurooppa Cupin finaalissa Eilatissa!
Kauden viimeinen kisa oli Israelissa käyty premium –tason Eurooppa Cup. Tapahtumana kisat olivat tosi hienot, sillä viikonlopun aikana täällä kisaili jopa 1700 age grouppilaista ja 400 8-16 v junnua! Eilat on myös vuoden 2012 EM kisajärjestäjä, joten siinäkin mielessä reissu oli hyödylllinen.
Omassa kisasuorituksessani uinti alkoi tosi hyvin. Rytmi sekosi kuitenkin taas ekalla poijulla noin 450 m uinnin jälkeen, kun hakkaus alkoi. Tipuin samalla kärkiryhmästä. Eroa kärkiuimariin tuli kuitenkin lopulta vain muutamaa sekuntia yli minuutti, mikä on vähän huomioiden, että kärjessä vedestä nousi erittäin hyvänä uimarina tunnettu venäläinen Abysova.
Pyörä ajettiin seitsemänä 5.8 km lenkkinä vaihtelevalla reitillä. Parin kierroksen jälkeen meitä muodostui vahvoista polkijoista neljän hengen ryhmä ja saavutimmekin kärkiporukan pari kierrosta ennen juoksuvaihtoa. Tässä vaiheessa hollantilainen Boterenbrood oli vaan valitettavasti päästetty karkuun, häntä kun ei pidetty kovana juoksijana. Saavuttaessamme ryhmän kukaan ei enää ollut halukas tekemään töitä. Loppu olikin melkoista istuskelua, kun vaan odottelimme juoksua ja niin ero hollantilaiseen venähti 1.45 minuutiksi.
Juoksu tuntui koko ajan tosi raskaalle. Taistelin noin 4,5 kilsaa lopulta voittoon yltäneen belgialaisen Verstuyftin ja toiseksi juosseen Abysovan kanssa, mutta sitten minun oli päästettävä heidät menemään. Yritin kaivaa kaikki voimani saavuttaakseni hollantilaisen pyöräkarkulaisen Boterenbroodin, mutta viimeisillä kilometreillä eromme (noin 30 s) ei pienentynyt enää yhtään ja kovimmaksi taistelukseni jäi se, etten päästä ketään takaa ohitseni. Maaliviivan ylitin siis neljäntenä.
Neljännessä sijassa on kieltämättä aina karvas maku… mutta tämän hetkisellä juoksupohjalla pitkän loukkaantumisjakson jälkeen vauhti ei vaan millään riittänyt parempaan, joten olen päivän suoritukseeni ihan tyytyväinen.
Kisan jälkeen snorklailimme Eilatissa yhden päivän. Ihan mahtava kokemus uiskennella koralliriutalla, tuntui kuin olisi ollut akvaariossa! Eilen sitten palasimme Suomeen ja niinhän siinä kävi, että kun stressi vihdoin helpotti, niin flunssa iski... toivottavasti kuume laskee pian, että pääsen nauttimaan siirtymäkaudesta. Onneksi pääsin kotiin tyrnivalmisteiden äärelle. Nyt saan nämä aivan loistavilta vaikuttavat ravintovalmisteet kunnon testiin! (www.tyrnivoima.fi, www.shinyhorse.com)
Omassa kisasuorituksessani uinti alkoi tosi hyvin. Rytmi sekosi kuitenkin taas ekalla poijulla noin 450 m uinnin jälkeen, kun hakkaus alkoi. Tipuin samalla kärkiryhmästä. Eroa kärkiuimariin tuli kuitenkin lopulta vain muutamaa sekuntia yli minuutti, mikä on vähän huomioiden, että kärjessä vedestä nousi erittäin hyvänä uimarina tunnettu venäläinen Abysova.
Pyörä ajettiin seitsemänä 5.8 km lenkkinä vaihtelevalla reitillä. Parin kierroksen jälkeen meitä muodostui vahvoista polkijoista neljän hengen ryhmä ja saavutimmekin kärkiporukan pari kierrosta ennen juoksuvaihtoa. Tässä vaiheessa hollantilainen Boterenbrood oli vaan valitettavasti päästetty karkuun, häntä kun ei pidetty kovana juoksijana. Saavuttaessamme ryhmän kukaan ei enää ollut halukas tekemään töitä. Loppu olikin melkoista istuskelua, kun vaan odottelimme juoksua ja niin ero hollantilaiseen venähti 1.45 minuutiksi.
Juoksu tuntui koko ajan tosi raskaalle. Taistelin noin 4,5 kilsaa lopulta voittoon yltäneen belgialaisen Verstuyftin ja toiseksi juosseen Abysovan kanssa, mutta sitten minun oli päästettävä heidät menemään. Yritin kaivaa kaikki voimani saavuttaakseni hollantilaisen pyöräkarkulaisen Boterenbroodin, mutta viimeisillä kilometreillä eromme (noin 30 s) ei pienentynyt enää yhtään ja kovimmaksi taistelukseni jäi se, etten päästä ketään takaa ohitseni. Maaliviivan ylitin siis neljäntenä.
Neljännessä sijassa on kieltämättä aina karvas maku… mutta tämän hetkisellä juoksupohjalla pitkän loukkaantumisjakson jälkeen vauhti ei vaan millään riittänyt parempaan, joten olen päivän suoritukseeni ihan tyytyväinen.
Kisan jälkeen snorklailimme Eilatissa yhden päivän. Ihan mahtava kokemus uiskennella koralliriutalla, tuntui kuin olisi ollut akvaariossa! Eilen sitten palasimme Suomeen ja niinhän siinä kävi, että kun stressi vihdoin helpotti, niin flunssa iski... toivottavasti kuume laskee pian, että pääsen nauttimaan siirtymäkaudesta. Onneksi pääsin kotiin tyrnivalmisteiden äärelle. Nyt saan nämä aivan loistavilta vaikuttavat ravintovalmisteet kunnon testiin! (www.tyrnivoima.fi, www.shinyhorse.com)
tiistai 9. marraskuuta 2010
Vika kisa lauantaina Israelissa!
Kilpapyörälenkki lumisateessa taitaa olla selvä vinkki siitä, että on aika pistää triathlonvermeet talviunille.
Kauden vika kisa on lauantaina käytävä Premium -tason Eurooppa Cup Eilatissa Israelissa. Kovaa menoa on siis tulossa.
Fiilis kisaan on hyvä. Ekaa kertaa tällä kaudella joku sairastelu tai loukkaantuminen ei ole kiusannut vikojen viikkojen treenejä! Tietty olemme vielä joutuneet ottamaan ekstravarovasti ja totuttamaan jalkoja juoksuun erittäin pienillä määrillä. Mutta on se vaan kiva lähteä kisaan, kun tuntee olevansa ihan kokonainen triathlonisti.
Eli ei kun vaan täydellä tsempillä kohti maaliviivaa! Olisi hienoa saada vihdoin tehtyä kisa alusta loppuun ilman ongelmia - se sitten riittää mihin riittää. Toivottavasti niin hyvään suoritukseen, että drinkki allasbaarista tulee ansaittua :)
Peukut pystyyn lauantaiaamuna!
Kauden vika kisa on lauantaina käytävä Premium -tason Eurooppa Cup Eilatissa Israelissa. Kovaa menoa on siis tulossa.
Fiilis kisaan on hyvä. Ekaa kertaa tällä kaudella joku sairastelu tai loukkaantuminen ei ole kiusannut vikojen viikkojen treenejä! Tietty olemme vielä joutuneet ottamaan ekstravarovasti ja totuttamaan jalkoja juoksuun erittäin pienillä määrillä. Mutta on se vaan kiva lähteä kisaan, kun tuntee olevansa ihan kokonainen triathlonisti.
Eli ei kun vaan täydellä tsempillä kohti maaliviivaa! Olisi hienoa saada vihdoin tehtyä kisa alusta loppuun ilman ongelmia - se sitten riittää mihin riittää. Toivottavasti niin hyvään suoritukseen, että drinkki allasbaarista tulee ansaittua :)
Peukut pystyyn lauantaiaamuna!
maanantai 8. marraskuuta 2010
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Loistavat kisat Alanyassa - tosin vain treenin kannalta
Selvisin lopulta Alanyan Eurooppa Cupissa 16. sijalle. Ei hyvä sijoitus, mutta positiivinen maku hommasta jäi. Tuli tehtyä älyttömän tärkeä treeni parin viikon kuluttua käytävää Israelin kisaa ajatellen.
Kisan uinti oli täälä kertaa taas huono. En selvinnyt ehjin ajatuksin alun hakkauksesta. Eroa kärkeen 1.50 min.
Pyörällä saimme loistavan paritempovedon aikaiseksi ukrainalaisen Prystaikon kanssa. Omat pyöräjalkani olivat myös selvästi vahvemmat kuin kauden aiemmissa kisoissa. Saavutimme porukkaa ja eroa kärkeen oli parhaimmillaan alle 1.30 min. Vikalla 6 km kiekalla jouduin lopettamaan vetojuhdan työt ja venyttämään kipeytynyttä selkääni. Kun kukaan muukaan ei halunnut tehdä hommia, venähti ero kärkeen reiluksi pariksi minuutiksi.
Juoksu oli odotetun kammottavaa taistelua. Sattui. Eroa parhaisiin tuli kympillä reilut pari minuuttia, mutta tällä kertaa se ei vaikuta yhtään paljolle...sain juostua vain neljä 15 minuutin tosi hiljaista lenkkiä ennen kisaa ja siinä olivat kaikki juoksut viimeisten viiden viikona ajalta! Kyllähän se "vähän" näkyi askeleessa. Parasta kuitenkin oli, ettei varvas kipeytynyt touhusta yhtään lisää :)
Kisan jälkeen harrastimme yhden päivän ajan auringonottoa ja vuorikiipeilyä Kirsin kanssa. Seuraavana päivänä kilpailuruljanssi sitten jo jatkuikin viiden kilsan avovesiuinnin merkeissä. Uinti sujui paljon paremmin kuin triathlonkisassa - voitin selvästi pari tyttöä, joille hävisin 1.30 min triathlonissa eikä eroa parhaisiinkaan tullut kuin alle 2 min. Oli kyllä hullun kivan rankkaa touhua vetäistä viisi kilsaa keskellä aaltoista merta!
Kisaan valmistautumista ja kisan aikaisia tunnelmia pääsee seurailemaan alkutalvesta Nelosen Matkaoppaat -ohjelmasta. Luvassa ei taida olla kaunista katsottavaa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä piisaa ;)
Kisan uinti oli täälä kertaa taas huono. En selvinnyt ehjin ajatuksin alun hakkauksesta. Eroa kärkeen 1.50 min.
Pyörällä saimme loistavan paritempovedon aikaiseksi ukrainalaisen Prystaikon kanssa. Omat pyöräjalkani olivat myös selvästi vahvemmat kuin kauden aiemmissa kisoissa. Saavutimme porukkaa ja eroa kärkeen oli parhaimmillaan alle 1.30 min. Vikalla 6 km kiekalla jouduin lopettamaan vetojuhdan työt ja venyttämään kipeytynyttä selkääni. Kun kukaan muukaan ei halunnut tehdä hommia, venähti ero kärkeen reiluksi pariksi minuutiksi.
Juoksu oli odotetun kammottavaa taistelua. Sattui. Eroa parhaisiin tuli kympillä reilut pari minuuttia, mutta tällä kertaa se ei vaikuta yhtään paljolle...sain juostua vain neljä 15 minuutin tosi hiljaista lenkkiä ennen kisaa ja siinä olivat kaikki juoksut viimeisten viiden viikona ajalta! Kyllähän se "vähän" näkyi askeleessa. Parasta kuitenkin oli, ettei varvas kipeytynyt touhusta yhtään lisää :)
Kisan jälkeen harrastimme yhden päivän ajan auringonottoa ja vuorikiipeilyä Kirsin kanssa. Seuraavana päivänä kilpailuruljanssi sitten jo jatkuikin viiden kilsan avovesiuinnin merkeissä. Uinti sujui paljon paremmin kuin triathlonkisassa - voitin selvästi pari tyttöä, joille hävisin 1.30 min triathlonissa eikä eroa parhaisiinkaan tullut kuin alle 2 min. Oli kyllä hullun kivan rankkaa touhua vetäistä viisi kilsaa keskellä aaltoista merta!
Kisaan valmistautumista ja kisan aikaisia tunnelmia pääsee seurailemaan alkutalvesta Nelosen Matkaoppaat -ohjelmasta. Luvassa ei taida olla kaunista katsottavaa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä piisaa ;)
lauantai 23. lokakuuta 2010
Kisapäivä huomenna!
Päätin siis tulla Turkkiin. Ja ainakin toistaiseksi oon tosi iloinen siitä. Keli on ihanan lämmin ja meressäkin tarkenee pulikoida niin pitkään kuin huvittaa. Myös kisajärjestelyt vaikuttavat toimivan. Ja mikä tärkeintä, juoksin eilen ekan kerran täysin kivutta varpaan kanssa eli huomenna on mahkuja juosta koko kymppi.
Saavuimme tänne Alanyaan torstain ja perjantain välisenä yönä. Eilinen päivä kului Matkaoppaat -ohjelman kuvauksissa, joten todistusmateriaalia reissusta on luvassa koko Suomen kansalle! Tänään aamusta kävimme sitten Panun kanssa ilman kameroita pyöräilemässä ja rekisteröitymässä ja nyt iltapäivästä edessä on pieni juoksu ja uinti sekä kisabriefing.
On selvä, että huomisessa kisassa en tule pääsemään helpolla. Mukana on nelisenkymmentä naista, joista kymmenkunta on ollut kärkipäässä tän vuoden maailmancupeissa. Eli vauhtia on luvassa. Pitää pyrkiä tekemään superhyvä uinti ja pyörittämään pyörää normaalin vahvasti. Juoksu on sitten vaan taisteltava läpi. Katsotaan mihin riittää. Peukut pystyyn!
Saavuimme tänne Alanyaan torstain ja perjantain välisenä yönä. Eilinen päivä kului Matkaoppaat -ohjelman kuvauksissa, joten todistusmateriaalia reissusta on luvassa koko Suomen kansalle! Tänään aamusta kävimme sitten Panun kanssa ilman kameroita pyöräilemässä ja rekisteröitymässä ja nyt iltapäivästä edessä on pieni juoksu ja uinti sekä kisabriefing.
On selvä, että huomisessa kisassa en tule pääsemään helpolla. Mukana on nelisenkymmentä naista, joista kymmenkunta on ollut kärkipäässä tän vuoden maailmancupeissa. Eli vauhtia on luvassa. Pitää pyrkiä tekemään superhyvä uinti ja pyörittämään pyörää normaalin vahvasti. Juoksu on sitten vaan taisteltava läpi. Katsotaan mihin riittää. Peukut pystyyn!
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Turkkiin kisailemaan, lomailemaan vai ei ollenkaan?
Viime viikkoina oon käynyt aikamoista henkistä taistoa. Ei oo ollut kivaa. Jälleen kerran kauden kovin kunto jäi rakentamatta ja pääkisa piti jättää väliin. Harmittaa "hiukan".
Eka viikko iskun jälkeen lääkärikin oli positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin varvas oli lähtenyt paranemaan. Tämän jälkeen paraneminen kävi piinallisen hitaaksi. Vaikka kuin söin D-vitamiinia ja kalsiumia ja varoin rasittamasta koipea liikaa, ei murtuma tuntunut luutuvan. Viikko sitten kävelystäkään ei vielä tullut mitään, joten Etelä-Korean maailmancup oli pakko jättää väliin. Ei helppo päätös. Just tota kisaa olin odottanut koko kauden.
Nyt varvas on onneksi jo aika hyvä. Tänään juoksin ekaa kertaa 10 min eikä kipua juuri tuntunut. Aika käy silti vähiin. Jo viikon päästä olisi kova eurooppacupin kisa Turkissa. Täytyy pari päivää tunnustella, kannattaako reissuun lähteä. Mitään riskejä paranemisen suhteen emme ota.
Toivotaan kuitenkin, että juoksut eivät kipeytä jalkaa ja pääsen kisaan. Saisin ainakin tärkeää kisarutiinia ja hyvän treenin kauden vikaa kisaa ajatellen. Uintia ja pyörää olen pystynyt tekemään viime viikot kohtuullisesti, joten siltä osin kisaaminen voisi onnistua ok. Juoksu on tietty asia erikseen. Laskin just harjoituspäiväkirjat ja viimeisen 12 kuukauden kauden sisään juoksutunteja tuli vain kuutisenkymmentä. Ja vikat neljä viikkoa nollajuoksulla. Mutta ehkä se kipityskin taas sujuisi pelkillä lahjoilla ja suomalaisella sisulla...
Turkkia puoltaa kovasti myös se, että täältä syyskoleudesta olisi kiva päästä aurinkoon ;) Katsotaan miten reissuun lähdön kanssa käy, palaan asiaan muutaman päivän päästä!
Eka viikko iskun jälkeen lääkärikin oli positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin varvas oli lähtenyt paranemaan. Tämän jälkeen paraneminen kävi piinallisen hitaaksi. Vaikka kuin söin D-vitamiinia ja kalsiumia ja varoin rasittamasta koipea liikaa, ei murtuma tuntunut luutuvan. Viikko sitten kävelystäkään ei vielä tullut mitään, joten Etelä-Korean maailmancup oli pakko jättää väliin. Ei helppo päätös. Just tota kisaa olin odottanut koko kauden.
Nyt varvas on onneksi jo aika hyvä. Tänään juoksin ekaa kertaa 10 min eikä kipua juuri tuntunut. Aika käy silti vähiin. Jo viikon päästä olisi kova eurooppacupin kisa Turkissa. Täytyy pari päivää tunnustella, kannattaako reissuun lähteä. Mitään riskejä paranemisen suhteen emme ota.
Toivotaan kuitenkin, että juoksut eivät kipeytä jalkaa ja pääsen kisaan. Saisin ainakin tärkeää kisarutiinia ja hyvän treenin kauden vikaa kisaa ajatellen. Uintia ja pyörää olen pystynyt tekemään viime viikot kohtuullisesti, joten siltä osin kisaaminen voisi onnistua ok. Juoksu on tietty asia erikseen. Laskin just harjoituspäiväkirjat ja viimeisen 12 kuukauden kauden sisään juoksutunteja tuli vain kuutisenkymmentä. Ja vikat neljä viikkoa nollajuoksulla. Mutta ehkä se kipityskin taas sujuisi pelkillä lahjoilla ja suomalaisella sisulla...
Turkkia puoltaa kovasti myös se, että täältä syyskoleudesta olisi kiva päästä aurinkoon ;) Katsotaan miten reissuun lähdön kanssa käy, palaan asiaan muutaman päivän päästä!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Hyviä ja huonoja uutisia
Hyvät uutiset ensin: pääsin ekaa kertaa kansainvälisen triathlonliiton Lontoon 2012 olympialaisten simulaatiolistalle. Oon tällä hetkellä "european new flag" -paikalla. Se kuuluu urheilijalle, joka on euroopan rankingissa korkeimmalla sijalla niistä urheilijoista, joiden kotimaista kukaan ei ole olympiapaikalla maailman rankingin kautta.
Ja huonot uutiset: viime kisassa satuttamani varpaan tyvinivel on murtunut. Tietää noin kuukauden juoksupaussia. Muuta saan treenata varovasti. Vielä olisi kolme tärkeää kisaa jäljellä... Harmittaa lievästi ilmaistuna.
Ja huonot uutiset: viime kisassa satuttamani varpaan tyvinivel on murtunut. Tietää noin kuukauden juoksupaussia. Muuta saan treenata varovasti. Vielä olisi kolme tärkeää kisaa jäljellä... Harmittaa lievästi ilmaistuna.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Eurooppa Cup Loutraki, 6. sija
Huh huh. On se triathlon rankkaa touhua. Maaliin pääsin kuitenkin ihan OK sijalla ja sain tärkeitä ITU pisteitä! Silti homma ei tänäänkään kulkenut ihan niin hyvin kuin jo toivoin... Joku kisakunnossa vähän mättää. No, kaikkeni ainakin annoin, kuten lopusta tulee ilmi. Ja oli touhussa nihkeydestä huolimatta myös paljon positiivisia juttuja.
Uinti tapahtui meressä isossa aallokossa. Onneksi treenailin edellisinä päivinä niin huonoilla laseilla, etten nähnyt kaikkea mitä aaltojen alla majailee...lieneeköhän ällöjen käärmekalojen ansiota, että kisassa uin ensimmäisen 750 m kiekan aivan loistavasti? Tulin nimittäin rantaan KÄRKIryhmässä ja lisäksi meno oli koko ajan tuntunut todella helpolle! Ehkä se uinti alkaa vihdoin sujua treenien lisäksi myös kisoissa! Mutta mutta...rannassa käydessäni tulkitsin Paulin suunnistusohjeen hiukan väärin ja ajattelin vetää tokan uintilenkin vähän kovempaa ja omaa linjaa. Joopa joo. Siitähän seurasi vaan se, että kadotin ryhmän peesin ja iski paniikki. Ei mennyt putkeen. Lopussa eroa kärkeen tuli kuitenkin ihan hyvä noin 45 s ja voitin yli minuutilla monia, kenen kanssa olen monesti uinut.
Pyörä kulki kohtalaisesti. Olin vaan tosi huonossa asemassa. Kärkiryhmään oli liikaa eroa ja takana tulevat hyvät kuskit olivat yli minuutin perässä. Yritin kympin verran saavuttaa kärkiryhmää yksin, mutta jalat eivät riittäneet ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi odottaa takaporukkaa. Saimme siitä heti todella hyvän yhteistyön aikaiseksi ja ajoimme kolmen naisen voimin koko ajan kovempaa kuin kisassa laiskotellut miesten kärkiryhmä ;) Valitettavasti vaan muut viisi tyttöä eivät auttaneet lisävauhtia. Ja valitettavasti myös naisten kärkiporukassa oli kova veto. Eroa pyörän jälkeen oli heihin noin 2 min.
Juoksussa olin taas kumman poikki. Ei ollut kuntoa, kuten jo odotin. Vaikka enpä silti juossut kovin paljon hiljempaa kuin kisan voittaja...Mutta omasta pyöräryhmästäni hävisin kahdelle tytölle, mistä en tykkää yhtään, sillä haluan tosi paljon aina voittaa edes oman porukkani ;). Nyt olin vaan ihan väsy jo puolivälin paikkeilla eikä askel pysynyt ylhäällä. Vikoillle kilsoille löysin onnekseni jostain hullun vaihteen ja ohitin vielä pari kärkiryhmässä ajanutta. Maalissa pyörryin kirjaimellisesti. Herättyäni jalat kramppailivat tosi friikisti. Ensiapu sai mut tolpilleni kehon jäähdyttelyn ja lisähapen voimin.
Nyt muutama tunti kisan jälkeen olo on yllättävän okei. Paitsi, että vasemman jalan kakkosvarvas on kipeä, turvonnut ja sininen :( Ilmeisesti löin sen kisassa meren kivikkoon. Toivottavasti se toipuu pian. Pää ei kyllä kestä enää mitään juoksutaukoja. Peukut pystyyn, että varpaassa on vaan vaikka joku paha mustelma!!!!!!!!!
ps. Kiva kirjoitella poolin vieressä varjossa komeiden miestriathlonistien ympäröimänä, herkkuna cokis-light ja mehujää :)
Uinti tapahtui meressä isossa aallokossa. Onneksi treenailin edellisinä päivinä niin huonoilla laseilla, etten nähnyt kaikkea mitä aaltojen alla majailee...lieneeköhän ällöjen käärmekalojen ansiota, että kisassa uin ensimmäisen 750 m kiekan aivan loistavasti? Tulin nimittäin rantaan KÄRKIryhmässä ja lisäksi meno oli koko ajan tuntunut todella helpolle! Ehkä se uinti alkaa vihdoin sujua treenien lisäksi myös kisoissa! Mutta mutta...rannassa käydessäni tulkitsin Paulin suunnistusohjeen hiukan väärin ja ajattelin vetää tokan uintilenkin vähän kovempaa ja omaa linjaa. Joopa joo. Siitähän seurasi vaan se, että kadotin ryhmän peesin ja iski paniikki. Ei mennyt putkeen. Lopussa eroa kärkeen tuli kuitenkin ihan hyvä noin 45 s ja voitin yli minuutilla monia, kenen kanssa olen monesti uinut.
Pyörä kulki kohtalaisesti. Olin vaan tosi huonossa asemassa. Kärkiryhmään oli liikaa eroa ja takana tulevat hyvät kuskit olivat yli minuutin perässä. Yritin kympin verran saavuttaa kärkiryhmää yksin, mutta jalat eivät riittäneet ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi odottaa takaporukkaa. Saimme siitä heti todella hyvän yhteistyön aikaiseksi ja ajoimme kolmen naisen voimin koko ajan kovempaa kuin kisassa laiskotellut miesten kärkiryhmä ;) Valitettavasti vaan muut viisi tyttöä eivät auttaneet lisävauhtia. Ja valitettavasti myös naisten kärkiporukassa oli kova veto. Eroa pyörän jälkeen oli heihin noin 2 min.
Juoksussa olin taas kumman poikki. Ei ollut kuntoa, kuten jo odotin. Vaikka enpä silti juossut kovin paljon hiljempaa kuin kisan voittaja...Mutta omasta pyöräryhmästäni hävisin kahdelle tytölle, mistä en tykkää yhtään, sillä haluan tosi paljon aina voittaa edes oman porukkani ;). Nyt olin vaan ihan väsy jo puolivälin paikkeilla eikä askel pysynyt ylhäällä. Vikoillle kilsoille löysin onnekseni jostain hullun vaihteen ja ohitin vielä pari kärkiryhmässä ajanutta. Maalissa pyörryin kirjaimellisesti. Herättyäni jalat kramppailivat tosi friikisti. Ensiapu sai mut tolpilleni kehon jäähdyttelyn ja lisähapen voimin.
Nyt muutama tunti kisan jälkeen olo on yllättävän okei. Paitsi, että vasemman jalan kakkosvarvas on kipeä, turvonnut ja sininen :( Ilmeisesti löin sen kisassa meren kivikkoon. Toivottavasti se toipuu pian. Pää ei kyllä kestä enää mitään juoksutaukoja. Peukut pystyyn, että varpaassa on vaan vaikka joku paha mustelma!!!!!!!!!
ps. Kiva kirjoitella poolin vieressä varjossa komeiden miestriathlonistien ympäröimänä, herkkuna cokis-light ja mehujää :)
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Kreikkaan!
Hurahtipa kisojen välinen aika taas nopeasti. Ensimmäinen Hollannin jälkeinen viikko meni edelleen flunssaa parannellessa. Ikävää fiilistä lisäsi se, että joku hermo leikatusta jalasta kiukutteli kovien kisojen jäljiltä ja juoksut täytyi jättää väliin reiluksi viikoksi. Onneksi kroppa kuitenkin toipui ja pikkuhiljaa saimme läjän kehittäviä treenisettejä aikaiseksi.
Pääharjoituksina joka lajissa olivat kisavauhtiset rennonreippaat treenit. Kolmessa kovassa uinnissa läiskin eri mittaisia sarjoja lyhyillä palautuksilla 1.20 -> 1.10 vauhdilla reilut pari kilsaa per treeni. Huippuhyviä harjoituksia olivat myös pari juoksua, joissa haimme rentoutta 3.30/km vauhtiin. Lisäksi ajoin ergolla muutaman kohtalaisen tehokkaan lyhyen harjoituksen. Yhteenvetona voi sanoa, että uinti kulkee, pyörä on tavallisen okei ja juoksu on tilanteeseen nähden hyvää, muttei vielä sillä tasolla millä se parhaillaan vuosi sitten ennen loukkaantumista oli.
No, ensi sunnuntaina pääsen jälleen eurooppacupiin testaamaan pitävätkö ylläolevat kuntoanalyysit paikkansa...!?! Aivan hullun hauskaa päästä taas rääkkäämään itseään kovien kilpakumppaneiden vierelle! Toivottavasti kropasta irtoaisi tällä kertaa kaikki mitä on otettavissa. Odotan tosi paljon reissulta myös sitä, että jäämme kisan jälkeen viikoksi lämpöön ja aurinkoon ulkoilemaan.
Niin, täytyyhän sitä vielä munkin hehkuttaa viime viikkojen päätriathlonuutista: Helsinki City Triathlon oli jälleen osallistujien määrällä mitattuna kaikkien aikojen suurin Suomessa järjestetty triathlon!!! Vaikka sää oli turhan viileä, ei se lannistanut Stadikan iloista tunnelmaa. Kyllä Paul, Marko ja muut järkkärit tekivät taas mahdottoman hienon työn tapahtuman järjestämisessä!
Pääharjoituksina joka lajissa olivat kisavauhtiset rennonreippaat treenit. Kolmessa kovassa uinnissa läiskin eri mittaisia sarjoja lyhyillä palautuksilla 1.20 -> 1.10 vauhdilla reilut pari kilsaa per treeni. Huippuhyviä harjoituksia olivat myös pari juoksua, joissa haimme rentoutta 3.30/km vauhtiin. Lisäksi ajoin ergolla muutaman kohtalaisen tehokkaan lyhyen harjoituksen. Yhteenvetona voi sanoa, että uinti kulkee, pyörä on tavallisen okei ja juoksu on tilanteeseen nähden hyvää, muttei vielä sillä tasolla millä se parhaillaan vuosi sitten ennen loukkaantumista oli.
No, ensi sunnuntaina pääsen jälleen eurooppacupiin testaamaan pitävätkö ylläolevat kuntoanalyysit paikkansa...!?! Aivan hullun hauskaa päästä taas rääkkäämään itseään kovien kilpakumppaneiden vierelle! Toivottavasti kropasta irtoaisi tällä kertaa kaikki mitä on otettavissa. Odotan tosi paljon reissulta myös sitä, että jäämme kisan jälkeen viikoksi lämpöön ja aurinkoon ulkoilemaan.
Niin, täytyyhän sitä vielä munkin hehkuttaa viime viikkojen päätriathlonuutista: Helsinki City Triathlon oli jälleen osallistujien määrällä mitattuna kaikkien aikojen suurin Suomessa järjestetty triathlon!!! Vaikka sää oli turhan viileä, ei se lannistanut Stadikan iloista tunnelmaa. Kyllä Paul, Marko ja muut järkkärit tekivät taas mahdottoman hienon työn tapahtuman järjestämisessä!
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Tyhjällä renkaalla 11. Almeressa
Kauan voi jaksaa, kun koko ajan potkitaan päähän? Ei uskoisi, että tällasta epäonnea voi olla ihan jatkuvasti... Vaikka mielestäni elän ja ajattelen hyvästi, niin oonko kuitenki tehny jotain pahaa, kun huono karma ei tunnu hellittävän?!!!????
Lähtökohdat tän päivän kisaan ei olleet parhaat mahdolliset. Flunssa suuttui, kun rääkkäsin sitä viime viikonlopun kisassa ja tällä viikolla ääntä alkoi tulla kurkusta vasta torstain paikkeilla. No, onneksi kroppa taas kokosi itseään ja eilen alkoi olla jo melko terve olo nuhaa lukuun ottamatta. Joka tapauksessa kaikki viimeistelytreenit jäi väliin ja olo oli aikas voimaton. Hullun huonoa tuuria tämä flunssakin, sillä en oo moneen vuoteen ollut muutamaa päivää kauempaa kipeänä ja just nyt iski parin viikon tauti.
Vaikka uinti ei kovin hyvälle tuntunut, niin selvisin siitä OK ryhmään ajamaan. Kova pyörätykki Swallow ja Vodickova olivat koko kisan ajan johdossa, mutta meidän porukka saavutti kakkosryhmää jatkuvasti. Lopulta se saatiinkin kiinni. Itse en vaan ollut siinä vaiheessa geimeissä mukana, sillä parin kymmenen kilsan jälkeen pyörästäni alkoi kuulua kummaa ääntä. Kauhukseni huomasin takarenkaan tyhjentyvän jatkuvasti. Pari kierrosta pystyin sitkuttelemaan pehmeällä renkaalla ryhmän mukana, mutta 11 km ennen maalia tipuin mutkaisella mukulakivipätkällä. Luovuttaa en halunnut, vaikka rengas oli tässä vaiheessa jo tosi löysä. Päätin ajaa loppuun vaikka väkisin. Reidet olivat ihan poikki eikä pyörä tuntunut liikkuvan yhtään, mutta pääsin vaihtoon parisen minuuttia ison porukan perässä.
Juoksussa olin ihan poikki. Askel oli tosi raskas ja 10 km tuntui maratonille. Enpä silti päästänyt siinä ketään takaryhmäläisiä ohitseni ja maalissa olin about 11. Edes maaliin pääsy oli tärkeää, sillä jos kolmen viikon päästä käytävä Kreikan Eurooppa Cup menee okei eikä epäonni enää vaani, niin saatan saada Suomelle maapaikan olympialistalta.
Nyr ketuttaa silti tajuttomasti!!!!! Aika kovaa touhua myös budjetille, kun epäonnen takia ei saa mahdollisuutta palkinnoille ja liitolta tulee matkatukea sen mukaan, paljonko häviää ajallisesti kärjelle. Onneksi syksyllä on vielä neljä kisaa tulossa. Sisusta niissä menestyminen ei ainakaan jää kiinni.
Lähtökohdat tän päivän kisaan ei olleet parhaat mahdolliset. Flunssa suuttui, kun rääkkäsin sitä viime viikonlopun kisassa ja tällä viikolla ääntä alkoi tulla kurkusta vasta torstain paikkeilla. No, onneksi kroppa taas kokosi itseään ja eilen alkoi olla jo melko terve olo nuhaa lukuun ottamatta. Joka tapauksessa kaikki viimeistelytreenit jäi väliin ja olo oli aikas voimaton. Hullun huonoa tuuria tämä flunssakin, sillä en oo moneen vuoteen ollut muutamaa päivää kauempaa kipeänä ja just nyt iski parin viikon tauti.
Vaikka uinti ei kovin hyvälle tuntunut, niin selvisin siitä OK ryhmään ajamaan. Kova pyörätykki Swallow ja Vodickova olivat koko kisan ajan johdossa, mutta meidän porukka saavutti kakkosryhmää jatkuvasti. Lopulta se saatiinkin kiinni. Itse en vaan ollut siinä vaiheessa geimeissä mukana, sillä parin kymmenen kilsan jälkeen pyörästäni alkoi kuulua kummaa ääntä. Kauhukseni huomasin takarenkaan tyhjentyvän jatkuvasti. Pari kierrosta pystyin sitkuttelemaan pehmeällä renkaalla ryhmän mukana, mutta 11 km ennen maalia tipuin mutkaisella mukulakivipätkällä. Luovuttaa en halunnut, vaikka rengas oli tässä vaiheessa jo tosi löysä. Päätin ajaa loppuun vaikka väkisin. Reidet olivat ihan poikki eikä pyörä tuntunut liikkuvan yhtään, mutta pääsin vaihtoon parisen minuuttia ison porukan perässä.
Juoksussa olin ihan poikki. Askel oli tosi raskas ja 10 km tuntui maratonille. Enpä silti päästänyt siinä ketään takaryhmäläisiä ohitseni ja maalissa olin about 11. Edes maaliin pääsy oli tärkeää, sillä jos kolmen viikon päästä käytävä Kreikan Eurooppa Cup menee okei eikä epäonni enää vaani, niin saatan saada Suomelle maapaikan olympialistalta.
Nyr ketuttaa silti tajuttomasti!!!!! Aika kovaa touhua myös budjetille, kun epäonnen takia ei saa mahdollisuutta palkinnoille ja liitolta tulee matkatukea sen mukaan, paljonko häviää ajallisesti kärjelle. Onneksi syksyllä on vielä neljä kisaa tulossa. Sisusta niissä menestyminen ei ainakaan jää kiinni.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Eurooppa Cup Karlovy Vary, 8. sija
No nyt on kansainvälisen tason paluukisa tehty :) Nautintoa reissu ei ollut, mutta sisulla sain rutistettua ihan tyydyttävän suorituksen.
Huonointa kisassa oli taas kerran uinnin täydellinen epäonnistuminen. Ei vaan taas pää pitänyt alkuhässäkässä, kun vielä lasitkin lyötiin silmiltä. Ketuttaa, kun ei tunnu vuoden treenit purreen!!! Onneksi kuitenkin eroa tuli kärkityttöihin vain se pari minuuttia mitä viimekin vuonna, joten jos tämänpäiväinen moka menee niiden 358 kisaamattoman päivän piikkiin ja seuraavassa kisassa tunnen taas oloni kotoisaksi, niin huomattavasti parempaa uintia on luvassa.
Huono uinti rankaisi tänään siten, että jouduin jälleen ajamaan koko pyöräosuuden yksin. Tosin vain 15 s minua ennen vedestä nousi aivan älyttömän pyörä- ja juoksuosuuden tehnyt Ewa Komander, joka lopulta vielä voitti koko kisan! Eli jos olisi pyöräjalka jaksanut rykäistä hänen peesiin niin huonollakin uinnilla kaikki olisi ollut mahdollista...mutta ei tänään mun jaloilla. Lopulta siis ajoin koko pyörän tempoa muutamia pieniä, mutta valitettavan huonotasoisia, ryhmiä ohitellen. Eroa kärkiryhmään tuli noin kaksi minuuttia lisää.
Juoksussa jalat olivat koko ajan aikas poikki, mutta sain silti ohiteltua edelläni menneessä ryhmässä ajaneita ja kipitin koko kisan neljänneksi nopeiten. Eroa Ewaan tuli noin 1 min ja tokaan, Radka Vodickovaan vain 40s, mikä oli ok ottaen huomioon, että Radka on tänä kesänä ollut maailmancupin palkintopallilla. No, päivät tietty vaihtelee, mutta kuitenkin mun juoksuosuus oli vähintään tyydyttävä, kun se vielä oli mun eka 10 km lenkki - niin, siis edes vk-teholla en ole vielä päässyt niin pitkään juoksemaan.
Nyt toivon, että kisasta palautuminen sujuu hyvin, sillä ensi viikonloppuna olisi tiedossa seuraava Eurooppa Cup Hollannissa. Ennen kaikkea toivon, että kurkkuni vihdoin paranisi eikä ärtyisi tämänpäiväisestä tykityksestä entisestään. Mua on nimittäin jo viikon verran vaivannut enterovirus. Kuumetta ei ole ollut kovasti, mutta kurkku on ollut sikakipeä. Normitilanteessa en olisi tainnut edes lähteä tämänpäiväiseen starttiin, mutta kun kurkku oli jo eilen ja tänään aamulla selvästi parempi ja kisan saaminen oli tosi tärkeää, niin päätimme ottaa pienen riskin.
Eli peukut pystyyn ensi viikonloppua varten! Nyt täytyy lähteä katsomaan miesten kisaa ja tsemppaamaan Panua!
Huonointa kisassa oli taas kerran uinnin täydellinen epäonnistuminen. Ei vaan taas pää pitänyt alkuhässäkässä, kun vielä lasitkin lyötiin silmiltä. Ketuttaa, kun ei tunnu vuoden treenit purreen!!! Onneksi kuitenkin eroa tuli kärkityttöihin vain se pari minuuttia mitä viimekin vuonna, joten jos tämänpäiväinen moka menee niiden 358 kisaamattoman päivän piikkiin ja seuraavassa kisassa tunnen taas oloni kotoisaksi, niin huomattavasti parempaa uintia on luvassa.
Huono uinti rankaisi tänään siten, että jouduin jälleen ajamaan koko pyöräosuuden yksin. Tosin vain 15 s minua ennen vedestä nousi aivan älyttömän pyörä- ja juoksuosuuden tehnyt Ewa Komander, joka lopulta vielä voitti koko kisan! Eli jos olisi pyöräjalka jaksanut rykäistä hänen peesiin niin huonollakin uinnilla kaikki olisi ollut mahdollista...mutta ei tänään mun jaloilla. Lopulta siis ajoin koko pyörän tempoa muutamia pieniä, mutta valitettavan huonotasoisia, ryhmiä ohitellen. Eroa kärkiryhmään tuli noin kaksi minuuttia lisää.
Juoksussa jalat olivat koko ajan aikas poikki, mutta sain silti ohiteltua edelläni menneessä ryhmässä ajaneita ja kipitin koko kisan neljänneksi nopeiten. Eroa Ewaan tuli noin 1 min ja tokaan, Radka Vodickovaan vain 40s, mikä oli ok ottaen huomioon, että Radka on tänä kesänä ollut maailmancupin palkintopallilla. No, päivät tietty vaihtelee, mutta kuitenkin mun juoksuosuus oli vähintään tyydyttävä, kun se vielä oli mun eka 10 km lenkki - niin, siis edes vk-teholla en ole vielä päässyt niin pitkään juoksemaan.
Nyt toivon, että kisasta palautuminen sujuu hyvin, sillä ensi viikonloppuna olisi tiedossa seuraava Eurooppa Cup Hollannissa. Ennen kaikkea toivon, että kurkkuni vihdoin paranisi eikä ärtyisi tämänpäiväisestä tykityksestä entisestään. Mua on nimittäin jo viikon verran vaivannut enterovirus. Kuumetta ei ole ollut kovasti, mutta kurkku on ollut sikakipeä. Normitilanteessa en olisi tainnut edes lähteä tämänpäiväiseen starttiin, mutta kun kurkku oli jo eilen ja tänään aamulla selvästi parempi ja kisan saaminen oli tosi tärkeää, niin päätimme ottaa pienen riskin.
Eli peukut pystyyn ensi viikonloppua varten! Nyt täytyy lähteä katsomaan miesten kisaa ja tsemppaamaan Panua!
tiistai 17. elokuuta 2010
Starttiviivalle 358 pitkän päivän jälkeen
Ensi sunnuntaina kymmeneltä seison vihdoin kansainvälisen kisan starttiviivalla. Silloin on kulunut 358 päivää edellisestä ulkomaan kilpailustani. Ne päivät eivät todellakaan ole olleet helppoja.
Minulle tulosta tärkeämpää tässä ensimmäisessä eurooppacupin kisassa on päästä kokemaan ne fiilikset, joita kilpaileminen pro-tasolla tuottaa. Saan kokea starttia edeltävän jännityksen (joka kyseisellä hetkellä ei kyllä tunnu yhtään kivalle) ja maaliin tuloa seuraavan endorfiinihuuman. Viime syksynä luulin jo menettäneeni mahdollisuuden näihin tunteisiin ikuisiksi ajoiksi.
Nyt aion ottaa kaiken ilon irti kisailemisesta - ei kun kroppa rockaamaan!
Minulle tulosta tärkeämpää tässä ensimmäisessä eurooppacupin kisassa on päästä kokemaan ne fiilikset, joita kilpaileminen pro-tasolla tuottaa. Saan kokea starttia edeltävän jännityksen (joka kyseisellä hetkellä ei kyllä tunnu yhtään kivalle) ja maaliin tuloa seuraavan endorfiinihuuman. Viime syksynä luulin jo menettäneeni mahdollisuuden näihin tunteisiin ikuisiksi ajoiksi.
Nyt aion ottaa kaiken ilon irti kisailemisesta - ei kun kroppa rockaamaan!
lauantai 7. elokuuta 2010
SM-kultaa sprinttimatkalta!
Kisakausi aukesi eilen parhaalla mahdollisella tavalla, kun voitin SM-kultaa pikamatkalla! Oli kiva kilpailla pitkästä aikaa SM-kisoissa, ne kun ovat parina viime vuotena jääneet kansainvälisten koitosten takia väliin. Lisäksi Kuopion kisajärjestelyt olivat jälleen kerran hienot ja paikalla oli ihan hyvää kisafiilistä. Porukkaa olisi vaan mahtunut mukaan rutkasti enemmän.
Omassa suorituksessani uintiote oli ihan vahva, mutta muuten meno ei ollut yhtään nautinnollista pienen pahoinvoinnin ja reisien jumin takia. Suorituksesta jäänyt fiilis antoi kuitenkin viitteitä siitä, että seuraavissa kisoissa voi kulkea mukavasti. Juoksukestävyyskin vaikuttaa olevan OK, sillä jatkoin eilen kisan jälkeen kovatehoista juoksua yhden 2,5 km lenkin verran ja koivet tuntuivat enemmänkin aukeavan kuin väsyvän. Nyt vaan sopivasti treeniä ja lepoa seuraavaan pariin viikkoon :)
Kiitokset Kuopion kisan järjestäjille hienosta tapahtumasta ja treeni-iloa kaikille mukana olleille urheilijoille!
Omassa suorituksessani uintiote oli ihan vahva, mutta muuten meno ei ollut yhtään nautinnollista pienen pahoinvoinnin ja reisien jumin takia. Suorituksesta jäänyt fiilis antoi kuitenkin viitteitä siitä, että seuraavissa kisoissa voi kulkea mukavasti. Juoksukestävyyskin vaikuttaa olevan OK, sillä jatkoin eilen kisan jälkeen kovatehoista juoksua yhden 2,5 km lenkin verran ja koivet tuntuivat enemmänkin aukeavan kuin väsyvän. Nyt vaan sopivasti treeniä ja lepoa seuraavaan pariin viikkoon :)
Kiitokset Kuopion kisan järjestäjille hienosta tapahtumasta ja treeni-iloa kaikille mukana olleille urheilijoille!
tiistai 3. elokuuta 2010
Kisakausi alkaa pian, vihdoin!!!
Vaikka kesä alkaa kalenterin mukaan olla loppusuoralla, on mun kauden ainoa kisa edelleen Kisko-triathlon...mutta onneksi nyt saan vihdoin kisaruljanssin käyntiin! Avauskoitoksena toimii ensi lauantain pikamatkan SM-sprintti Kuopiossa. Sen jälkeen kiertelen kansainvälisiä kisoja pitkälle syksyyn:
22.8. Eurooppacup / Tsekki
29.8. Eurooppacup / Hollanti
19.9. Eurooppacup / Kreikka
(10.10. Maailmancup / Meksiko)
16.10. Maailmancup / Etelä-Korea
24.10. Eurooppacup / Turkki
13.11. Eurooppacup / Israel
Eli ihan tiukkaa settiä olisi luvassa. Jännä nähdä, miten kroppa toimii tositilanteessa lähes vuoden tauon jälkeen. Polven suhteen en usko tulevan ongelmia, mutta muuten homma saattaa tietty olla ekoissa kisoissa hakusessa. Toisaalta kunhan saamme vielä starttien kautta kaivettua juoksujaksamisen ja rutistuksen esiin, niin kutina on, että saattaa alkaa kulkea yllättävänkin kovaa ;).
Nyt täytyy kuitenkin palautella muutama päivä viime viikkojen treeneistä ja epätoivoisesta gradun kanssa taistelusta. Sitten lauantaina pääseekin vihdoin irti!
22.8. Eurooppacup / Tsekki
29.8. Eurooppacup / Hollanti
19.9. Eurooppacup / Kreikka
(10.10. Maailmancup / Meksiko)
16.10. Maailmancup / Etelä-Korea
24.10. Eurooppacup / Turkki
13.11. Eurooppacup / Israel
Eli ihan tiukkaa settiä olisi luvassa. Jännä nähdä, miten kroppa toimii tositilanteessa lähes vuoden tauon jälkeen. Polven suhteen en usko tulevan ongelmia, mutta muuten homma saattaa tietty olla ekoissa kisoissa hakusessa. Toisaalta kunhan saamme vielä starttien kautta kaivettua juoksujaksamisen ja rutistuksen esiin, niin kutina on, että saattaa alkaa kulkea yllättävänkin kovaa ;).
Nyt täytyy kuitenkin palautella muutama päivä viime viikkojen treeneistä ja epätoivoisesta gradun kanssa taistelusta. Sitten lauantaina pääseekin vihdoin irti!
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Kova treenijakso ja täyslepoa
Heinäkuun alkupuoli sujui loistavasti reippaiden treenien merkeissä. Oli aivan mahtavaa päästää vihdoin kroppa irti niin monen jarruttelukuukauden jälkeen.
Eka tositesti etenkin polvelle oli Kisko-Triathlonin pikamatka. Siinä sain ekaa kertaa luvan juosta yli pari kilometria kovaa yhteen menoon...täytyy myöntää, että "hiukan" jännitti!!! Lisäjännitystä toi myös reitin mäkisyys. Jos olisimme etukäteen tienneet, kuinka paljon mäkiä juoksussa on, niin tuskin olisin uskaltautunut starttaamaan. Lopulta homma kuitenkin sujui ihan uskomattoman hyvin, eikä jalka häirinnyt edes jyrkimmissä alamäissä!!! Ihanaa!!!!! Ihan täysiä en tosin saanut päästellä, vaan etenin pyörällä vieressä ajavan valmentajan tarkan teknisen ohjauksen alaisena ;) Silti vauhti oli hyvä ja tulin maaliin ensimmäisenä pikamatkalaisena miehet mukaanlukien.
Kisko Triathlonia edeltävällä viikolla ja sen jälkeen teimme myös paljon muita kovatehoisia treenejä, pääasiassa pyörällä ja eri lajeja yhdistellen. Yhteenvetona niistä voi sanoa, että varsinkin lihasten vireys vaihtelee melkoisen paljon: toisinaan kulki ihan kovaa, kun taas toisinaan meno oli ärsyttävän nihkeää. Etukäteissuunnitemana oli, että Kokkolan SM-kisa olisi myös toiminut yhtenä hyvänä harjoituksena, mutta lopulta päätimme malttaa jättää sen väliin. Kympin juokseminen yhtäkkiä olisi voinut vetää koivet pahaan juntturaan.
Huomenna tarkoituksenani oli tehdä uintiosuus Joroisten erittäin odotetussa puolimatkan SM-kisassa, jossa ainakin miesten sarjassa on mukana lähes kaikki maamme huiput. Tämäkin reissu jää kuitenkin ikävästä syystä väliin. Tiistaina selkääni iski pitkästä aikaa noidannuoli ja kävelykin meni mahdottomaksi. Onneksi kramppi alkoi laueta nopeasti ja nyt selkä kestää jo kunnon kävelyä ja kevyttä uintia ja huomenna toivottavasti jo muutakin pk:ta. Niinpä tämä muutaman päivän täyslepo saattaa nyt tehdä vaan hyvää...takana kun on tosi pitkä jakso yli 20h treeniviikkoja, joista vikoissa on myös paljon kovia treenejä sisällä. Joroisten kisaturistiksi olisi silti ollut kiva päästä. Tsemppiä kaikille SM-kisaan osallistuville!
Eka tositesti etenkin polvelle oli Kisko-Triathlonin pikamatka. Siinä sain ekaa kertaa luvan juosta yli pari kilometria kovaa yhteen menoon...täytyy myöntää, että "hiukan" jännitti!!! Lisäjännitystä toi myös reitin mäkisyys. Jos olisimme etukäteen tienneet, kuinka paljon mäkiä juoksussa on, niin tuskin olisin uskaltautunut starttaamaan. Lopulta homma kuitenkin sujui ihan uskomattoman hyvin, eikä jalka häirinnyt edes jyrkimmissä alamäissä!!! Ihanaa!!!!! Ihan täysiä en tosin saanut päästellä, vaan etenin pyörällä vieressä ajavan valmentajan tarkan teknisen ohjauksen alaisena ;) Silti vauhti oli hyvä ja tulin maaliin ensimmäisenä pikamatkalaisena miehet mukaanlukien.
Kisko Triathlonia edeltävällä viikolla ja sen jälkeen teimme myös paljon muita kovatehoisia treenejä, pääasiassa pyörällä ja eri lajeja yhdistellen. Yhteenvetona niistä voi sanoa, että varsinkin lihasten vireys vaihtelee melkoisen paljon: toisinaan kulki ihan kovaa, kun taas toisinaan meno oli ärsyttävän nihkeää. Etukäteissuunnitemana oli, että Kokkolan SM-kisa olisi myös toiminut yhtenä hyvänä harjoituksena, mutta lopulta päätimme malttaa jättää sen väliin. Kympin juokseminen yhtäkkiä olisi voinut vetää koivet pahaan juntturaan.
Huomenna tarkoituksenani oli tehdä uintiosuus Joroisten erittäin odotetussa puolimatkan SM-kisassa, jossa ainakin miesten sarjassa on mukana lähes kaikki maamme huiput. Tämäkin reissu jää kuitenkin ikävästä syystä väliin. Tiistaina selkääni iski pitkästä aikaa noidannuoli ja kävelykin meni mahdottomaksi. Onneksi kramppi alkoi laueta nopeasti ja nyt selkä kestää jo kunnon kävelyä ja kevyttä uintia ja huomenna toivottavasti jo muutakin pk:ta. Niinpä tämä muutaman päivän täyslepo saattaa nyt tehdä vaan hyvää...takana kun on tosi pitkä jakso yli 20h treeniviikkoja, joista vikoissa on myös paljon kovia treenejä sisällä. Joroisten kisaturistiksi olisi silti ollut kiva päästä. Tsemppiä kaikille SM-kisaan osallistuville!
torstai 1. heinäkuuta 2010
Leiri korkealla takana ja vauhdikasta menoa edessä!
Palasimme jo viikko sitten Font Romeusta maan pinnalle, joten nyt on vihdoin aika vetää yhteenvetoa hyvästä kolmen viikon leiristä!
Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, majapaikka oli aikas karu vanha koulu... mutta juoksurata ja uimahalli olivat onneksi uudistetut, mikä oli tietty treenileirillä pääasia.
Treeneihin tuli valitettavasti ekan viikon jälkeen pientä takapakkia. Polvi oli loistava ja taisimme innostua juoksemaan heti alkuun hieman turhan paljon. Se sitten kostautui ihmeellisenä lonkkakramppina :( . Viimeisenä kahtena leiriviikkona en pystynytkään juoksemaan kuin lyhyitä lenkkejä tosi hiljaa hissutellen. Mutta onneksi lonkka ei haitannut uinti- ja pyörätreenejä. Oli hieno uida, kun radalla oli tilaa ja oli aivan ihanaa polkea kunnon mäkiä!
Leirin lopuksi olin vielä Kirsin ja äidin kanssa lomailemassa reilun vuorokauden Barcelonassa. Oli tosi kivaa unohtaa ihan täysin urheilut heti leirin perään. Alkuun shoppailimme valtavassa outletissa ja toisena päivänä ihmettelimme sitten nähtävyyksiä.
Nyt lonkka on täysin terve ja polvikin tuntuu edelleen tosi hyvälle. Suunnitelmissa on, että teemme heinäkuun alkuun kunnon satsin lajinomaisia tehotreenejä (tietty polven ehdoilla) ja elokuussa olisi sitten tarkoituksena alkaa kiertää Eurooppa Cupin ja Maailman Cupin kisoja.
Kisanumeron vetäisen kuitenkin päälle jo ylihuomenna Kisko Triathlonissa! Tosi hauskaa päästä kiskomaan, vaikka vielä ei ihan täysiä olekaan lupa painella...lähinnä tavoitteena on tutkailla, miten polvi toimii, kun juoksen yhteen putkeen reipasta vauhtia yli tämän hetkisen ennätyksen, mikä on tasan 10 min. Mutta jos lauantain koitos sujuu polven suhteen hyvin, saatanpa vielä jälki-ilmoittautua viikon päästä käytäviin perusmatkan SM-kisoihin!
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Vuorimaisemia
Olemme olleet nyt viikon ajan korkean paikan leirillä Etelä-Ranskan Font Romeussa. Leiripaikkana tämä on tarjonnut tosi paljon uusia virikkeitä. Alppimaisemat ovat aivan upeat. Pyörälenkeillä pääsee ajelemaan jylhille vuorille ja vehreisiin laaksoihin ja juoksenteluun löytyy mukavia metsäpolkuja sekä hyvä juoksurata. Myös uimahalli on loistava ja opistolta saa varata 50 m radan omaan käyttöön niin usein kuin haluaa. Ainoana miinuksena on turhan epävakaiset säät sekä majoituspaikkana toimivan urheilukoulun ”lievä” kunnostustarve.
Kivaa Font Romeussa on myös se, että täällä leireilee useita eri lajien maailman huippuja. Olemme tehneet uintitreenejä samaan aikaan Saksan ja Portugalin triathlon maajoukkueiden kanssa ja juoksuradalla olemme saaneet ihailla suosikkini Paula Radcliffen askelta (joka tosin on nyt hieman hassu ison vauvamahan vuoksi). Lisäksi paikalla vilisee muitakin triathlonisteja, kestävyysjuoksijoita, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja uimareita.
Myös se tärkein eli treenaaminen on sujunut tosi hyvin. Ekat pari päivää olo oli vähän outo ja varsinkin uima-altaassa hapotti kumman herkästi, mutta sitten kroppa tuntui sopeutuvan tähän touhuun. Tehot olemme muutamaa taloudellisuus- ja ala-VK-harjoitusta lukuun ottamatta pitäneet rauhallisina ja määränkin Pauli on pitänyt kurissa, vaikka täällä tekisi mieli urheilla joka päivä aamusta iltaan... Onneksi leiriä on vielä pari viikkoa jäljellä, joten kivaa on reilusti luvassa! Nyt täytyykin taas lähteä polskimaan ja ihailemaan Saksan huippunistien korkeaa kyynärpäätä ;).
Kivaa Font Romeussa on myös se, että täällä leireilee useita eri lajien maailman huippuja. Olemme tehneet uintitreenejä samaan aikaan Saksan ja Portugalin triathlon maajoukkueiden kanssa ja juoksuradalla olemme saaneet ihailla suosikkini Paula Radcliffen askelta (joka tosin on nyt hieman hassu ison vauvamahan vuoksi). Lisäksi paikalla vilisee muitakin triathlonisteja, kestävyysjuoksijoita, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja uimareita.
Myös se tärkein eli treenaaminen on sujunut tosi hyvin. Ekat pari päivää olo oli vähän outo ja varsinkin uima-altaassa hapotti kumman herkästi, mutta sitten kroppa tuntui sopeutuvan tähän touhuun. Tehot olemme muutamaa taloudellisuus- ja ala-VK-harjoitusta lukuun ottamatta pitäneet rauhallisina ja määränkin Pauli on pitänyt kurissa, vaikka täällä tekisi mieli urheilla joka päivä aamusta iltaan... Onneksi leiriä on vielä pari viikkoa jäljellä, joten kivaa on reilusti luvassa! Nyt täytyykin taas lähteä polskimaan ja ihailemaan Saksan huippunistien korkeaa kyynärpäätä ;).
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Loppukevään tunnelmia
Niin se vaan on jo kesä Suomessakin! Viimeiset pari viikkoa oli kyllä nautinnollista ulkoilla, kun ei tarvinnut pukeutua michelin ukoksi :) Toivottavasti nyt ei vaan liikaa kylmene, vaikka tuota vettä näyttää tulevan.
Treenaaminen on edelleen sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Mallorcan leirin loppu meni kivasti ja saimme siis siellä aikaiseksi loistavan parin viikon harjoitusjakson. Suomeen palattua iski pieni stressijakso päälle, kun jälleen kerran oli kasaantunut ikävästi rästitöitä...varmaan nämä hommat osaltaan vaikuttivat siihen, että palautuminen leiristä oli vähän hitaampaa kuin toivoimme.
Leiriltä paluun alkupäivinä kävin myös ajamassa elämäni ensimmäisen pyöräergotestin Helsingin Urheilulääkäriasemalla. Raakaa kieltä puhuva mittalaitteiden data sekä erittäin asiantuntevan henkilökunnan kommentit kertoivat nekin palautumisen puutteesta. Yllättävää, mutta erittäin positiivista, oli maksimihapenoton säilyminen todella hyvällä tasolla, vaikka en ollut syksyn jälkeen käynyt mk-syketasolla kuin pari kertaa!
No, lopulta kroppakin palautui ja sen jälkeen olemme jo saaneet tehtyä tosi hyviä harjoituksia. Parasta on ehdottomasti se, että juoksukunto kohoaa koko ajan. Tai eipä juostessakaan kunto tunnu rajoittavan, mutta tekniikan kanssa saan vielä varmasti muutamat treenit taistella...viime tiistaina juoksimme ekan kerran rentoja satasia ja siinä oli kyllä naurussa pitelemistä, kun ei tiennyt miten olisi jalkoja nostellut. Onneksi kuitenkin jo tuo yksi treeni auttoi paljon ja eilen pieni reippaampi pätkä oli jo nautinnollista menoa.
Seuraavaksi panokset kovenevat ja lähdemme kesäkuun alussa kolmeksi viikoksi korkealle Font Romeuhun treenailemaan. Se on mun eka kerta korkealla, joten odotan tosi innokkaasti, miten se onnistuu!
Treenaaminen on edelleen sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Mallorcan leirin loppu meni kivasti ja saimme siis siellä aikaiseksi loistavan parin viikon harjoitusjakson. Suomeen palattua iski pieni stressijakso päälle, kun jälleen kerran oli kasaantunut ikävästi rästitöitä...varmaan nämä hommat osaltaan vaikuttivat siihen, että palautuminen leiristä oli vähän hitaampaa kuin toivoimme.
Leiriltä paluun alkupäivinä kävin myös ajamassa elämäni ensimmäisen pyöräergotestin Helsingin Urheilulääkäriasemalla. Raakaa kieltä puhuva mittalaitteiden data sekä erittäin asiantuntevan henkilökunnan kommentit kertoivat nekin palautumisen puutteesta. Yllättävää, mutta erittäin positiivista, oli maksimihapenoton säilyminen todella hyvällä tasolla, vaikka en ollut syksyn jälkeen käynyt mk-syketasolla kuin pari kertaa!
No, lopulta kroppakin palautui ja sen jälkeen olemme jo saaneet tehtyä tosi hyviä harjoituksia. Parasta on ehdottomasti se, että juoksukunto kohoaa koko ajan. Tai eipä juostessakaan kunto tunnu rajoittavan, mutta tekniikan kanssa saan vielä varmasti muutamat treenit taistella...viime tiistaina juoksimme ekan kerran rentoja satasia ja siinä oli kyllä naurussa pitelemistä, kun ei tiennyt miten olisi jalkoja nostellut. Onneksi kuitenkin jo tuo yksi treeni auttoi paljon ja eilen pieni reippaampi pätkä oli jo nautinnollista menoa.
Seuraavaksi panokset kovenevat ja lähdemme kesäkuun alussa kolmeksi viikoksi korkealle Font Romeuhun treenailemaan. Se on mun eka kerta korkealla, joten odotan tosi innokkaasti, miten se onnistuu!
tiistai 4. toukokuuta 2010
Vettä
Mallorcan leirin eka viikko sujui aivan mahtavasti. Aurinko paistoi, sain tehtyä ison satsin perustreeniä ja pieneksi yllätykseksi pyörä myös vaikutti liikkuvan vaúhdikkaasti.
Mutta sitten perjantai-iltana tuli takapakki. Olo oli iltapäivästä lähtien hieman huonovointinen ja illalla sitten nousi lähes 39 C kuumetta. Onneksi tauti kuitenkin helpotti jo yön aikana. Pidimme lauantaina lepopäivän ja sunnuntainkin otin tosi kevyesti, minkä jälkeen ajohalut alkoivat jo olla aikas kovat.
Ikäväksi yllätykseksi Mallorcan saari-ilmasto näytti kuitenkin eilen huonoimmat puolensa. Satoi "vähän" vettä... Aamupäivällä keli oli vielä melko siedettävä ja teimme 3 h lenkin (tosin muita pyöräilijöitä ei silloinkaan enää teillä näkynyt ja munkin näpit jäätyi niin pahasti että tarvin apua vaatteiden riisumisessa...). Iltapäivällä sade kiihtyi edelleen ja illalla teillä oli niin paljon vettä, että jouduin kahlaamaan tien yli uimahallille jalat valehtelematta reisiä myöten vedessä!
Onneksi tänään keli on paranemaan päin. Aamulla kävimme rohkealla suomalaisporukalla tekemässä kivan avovesiuinnin. Iltapäivän suhteen on vielä epäselvää teenkö juoksun ja toisen uintitreenin vai pääsisikö tuonne jo ajamaan. Toivottavasti ainakin huomenna ja ylihuomenna pystymme polkemaan kunnon lenkit ennen kuin perjantaina lennämme jo Suomeen!
Mutta sitten perjantai-iltana tuli takapakki. Olo oli iltapäivästä lähtien hieman huonovointinen ja illalla sitten nousi lähes 39 C kuumetta. Onneksi tauti kuitenkin helpotti jo yön aikana. Pidimme lauantaina lepopäivän ja sunnuntainkin otin tosi kevyesti, minkä jälkeen ajohalut alkoivat jo olla aikas kovat.
Ikäväksi yllätykseksi Mallorcan saari-ilmasto näytti kuitenkin eilen huonoimmat puolensa. Satoi "vähän" vettä... Aamupäivällä keli oli vielä melko siedettävä ja teimme 3 h lenkin (tosin muita pyöräilijöitä ei silloinkaan enää teillä näkynyt ja munkin näpit jäätyi niin pahasti että tarvin apua vaatteiden riisumisessa...). Iltapäivällä sade kiihtyi edelleen ja illalla teillä oli niin paljon vettä, että jouduin kahlaamaan tien yli uimahallille jalat valehtelematta reisiä myöten vedessä!
Onneksi tänään keli on paranemaan päin. Aamulla kävimme rohkealla suomalaisporukalla tekemässä kivan avovesiuinnin. Iltapäivän suhteen on vielä epäselvää teenkö juoksun ja toisen uintitreenin vai pääsisikö tuonne jo ajamaan. Toivottavasti ainakin huomenna ja ylihuomenna pystymme polkemaan kunnon lenkit ennen kuin perjantaina lennämme jo Suomeen!
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Terveiset Mallorcalta
On se vaan hieno treenata, kun aurinko paistaa ja lämpöä riittää :) Kerrankin onni oli myötä, sillä Islannin tuhkat väistyivät viime hetkellä ja pääsimme perjantaina lentämään tänne Mallorcalle. Olisi kyllä ollut tosi harmi, jos olisimme jääneet Suomen koleuteen, sen verran olen tästä touhusta haaveillut talvella ergoa polkiessa.
Leiri on käynnistynyt perussetillä. Ennen tänne tuloa en ajanut metriäkään kilpurilla jopa seitsemään kuukauteen ja maastopyörälenkkejäkin tein vain pari kertaa... joten leirin pääteemana on saada säämiskäaikaa ja totuttaa koipia kampien pyörittämiseen. Kahtena ensimmäisenä päivänä ajoimmekin pitkät rauhalliset lenkit aika tasaisessa maastossa ja eilen ajoin muutamia vk-ala vetoja tempoasennosta ja lisäksi nousimme rauhallisesti pienen vuoren. Pyöräilyjen lisäksi ohjelmaan on kuulunut ihan lyhyitä kevyitä juoksuja, drillejä ja pari uintia märkäpuvulla meressä.
Tänään vuorossa on pyörätön päivä. Ei kyllä oikein malttaisi, mutta varmasti ihan hyvä ettei ahnehdi pyörää ihan liikaa heti alkuun. Aamulla kävin uimassa muutaman kilsan kelauksen ja illalla pääsen tekemään pienen polven kuntoutusjuoksun ja uintikuntopiirin ulkoaltaaseen. Kivoja treenejä nekin!
Loistavaa tässä leirissä on kelien lisäksi se, että kaikkia lenkkejä ei tarvitse polkea yksikseen. Leireilemässä on nimittäin useita kymmeniä suomalaisia pyöräilijä/ triathlonisti / juoksija kuntoilijoita ja veteraanikilpailijoita. Lisäksi tällä viikolla saarelle saapuvat ainakin Merja, Heidi, Teemu ja Samuli, joten myös triathlonistien yhteistreenejä lienee luvassa. Katsotaan mitä tuleman pitää :)
Leiri on käynnistynyt perussetillä. Ennen tänne tuloa en ajanut metriäkään kilpurilla jopa seitsemään kuukauteen ja maastopyörälenkkejäkin tein vain pari kertaa... joten leirin pääteemana on saada säämiskäaikaa ja totuttaa koipia kampien pyörittämiseen. Kahtena ensimmäisenä päivänä ajoimmekin pitkät rauhalliset lenkit aika tasaisessa maastossa ja eilen ajoin muutamia vk-ala vetoja tempoasennosta ja lisäksi nousimme rauhallisesti pienen vuoren. Pyöräilyjen lisäksi ohjelmaan on kuulunut ihan lyhyitä kevyitä juoksuja, drillejä ja pari uintia märkäpuvulla meressä.
Tänään vuorossa on pyörätön päivä. Ei kyllä oikein malttaisi, mutta varmasti ihan hyvä ettei ahnehdi pyörää ihan liikaa heti alkuun. Aamulla kävin uimassa muutaman kilsan kelauksen ja illalla pääsen tekemään pienen polven kuntoutusjuoksun ja uintikuntopiirin ulkoaltaaseen. Kivoja treenejä nekin!
Loistavaa tässä leirissä on kelien lisäksi se, että kaikkia lenkkejä ei tarvitse polkea yksikseen. Leireilemässä on nimittäin useita kymmeniä suomalaisia pyöräilijä/ triathlonisti / juoksija kuntoilijoita ja veteraanikilpailijoita. Lisäksi tällä viikolla saarelle saapuvat ainakin Merja, Heidi, Teemu ja Samuli, joten myös triathlonistien yhteistreenejä lienee luvassa. Katsotaan mitä tuleman pitää :)
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Hölkyttelyn hurmaa!
Nyt saan vihdoin säännölliset juoksut käyntiin! Kävin maanantaina polveani hoitaneella fyssarilla Tiina Lahtinen-Suopankilla ja hänen mukaansa askel näytti matolla ihan normaalille ja saan nyt siis juosta vapaasti. Vielä täytyy vaan malttaa pitää näpit erossa juoksumaton vauhtinappulasta...ei ihan helppoa, sillä olisi kova halu testata kuinka kammolle reippaampi tuntuu. Hidas vauhti yllätyksekseni on aivan yhtä kevyttä kun puoli vuotta sitten...?!? Lisäksi tietty juoksutreenit loppuvat vielä tylsän äkkiä, mutta silti: back on track :)
Myös muut treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaan ja hyvää pohjaa kevään kovempia kuureja varten luulisi alkavan löytyä. Silti täytyy myöntää, että yksitoikkoiset talven sisätreenit alkavat jo puuduttaa. Lisäksi uintivire on viimeiset pari viikkoa ollut kateissa, joten altaassa polskiminenkaan ei ole ollut nautintoa. On se vaan uinti kumman herkkä laji. Luultavasti - ja ainakin toivottavasti - pieni kevennys tuo tässä tapauksessa otteen takaisin entistä ehompana. Potkua ergoihin yritän hakea puolestaan siitä, että viiden viikon päästä lähdemme Mallorcalle nauttimaan aidosta lajitreenistä! Ja antaahan tuo Suomen aurinkokin jo virtaa päiviin.
Myös muut treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaan ja hyvää pohjaa kevään kovempia kuureja varten luulisi alkavan löytyä. Silti täytyy myöntää, että yksitoikkoiset talven sisätreenit alkavat jo puuduttaa. Lisäksi uintivire on viimeiset pari viikkoa ollut kateissa, joten altaassa polskiminenkaan ei ole ollut nautintoa. On se vaan uinti kumman herkkä laji. Luultavasti - ja ainakin toivottavasti - pieni kevennys tuo tässä tapauksessa otteen takaisin entistä ehompana. Potkua ergoihin yritän hakea puolestaan siitä, että viiden viikon päästä lähdemme Mallorcalle nauttimaan aidosta lajitreenistä! Ja antaahan tuo Suomen aurinkokin jo virtaa päiviin.
lauantai 27. helmikuuta 2010
Triathlonistin viikonloppu
Treenit tuntuvat sujuvan olosuhteisiin nähden aivan loistavasti. Tämän viikon jälkeen päättyy kauden ensimmäinen pidempi perustreenijakso. Polvitauon jälkeen päätimme Paulin kanssa, ettemme yritä turhaan kiirehtiä, vaan etenemme suosiolla pari kuukautta normaalia aikataulua jäljessä. Kovia kisoja riittää jopa marraskuulle, joten niitä ehtii vaikka aloittaisi vasta keskikesällä. Eli nyt olisin vähän niin kuin viettänyt joulua! Tosin ihan perinteistä suklaan nassutusta nämä viime aikojen perusviikonloput eivät muistuta…
Lauantaiaamut ovat olleet aikamoisia työjuhtasettejä. Hieman olen tainnut saada hullun maineenkin Malmin uimahallilla ;). Aamut ovat alkaneet pitkällä uintikelauksella. Esimerkiksi tänään matkaa kertyi 7 km ja pääsarjana oli 4x300 + 6x200 + 2x12x100 1.30 -> 1.20 / 5-10s tauko. Uinti on usein lauantaisin ollut aikas työstämistä, sillä takana on perjantai-illalla tehty viikon reippain treeni. Tänään kuitenkin meno oli yllättävän pirteää. Heti uinnin perään on seurannut kipaisu alakerran kuntosalille. Siellä olen tehnyt aerobista ja vähän salia. Tänään ajoin tunnin ergoa (5 x 6 min vk) ja perään juoksin 10 min, steppailin 10 min ja soudin 10 min. Sitten vielä salitreeni ylävartalolle. Aamusetin perään palautusjuomaa on ollut kiva kulautella kylmäaltaassa.
Lauantai-iltapäivät ovat sujuneet ihan vaan kotosalla tankatessa ja lököillessä. Tänään päivän kohokohta oli Mulan -leffa telkkarista. Illalla edessä on ollut jumppaa ja joko kevyt uinti + vesijuoksu, hiihto tai hyppely + spinning. Joka tapauksessa vain reilun tunnin kevyt treeni. Sunnuntaiaamuisin on perinteen mukaan ollut pk:ta, viime aikoina noin 3 h hiihtoa + 1 h ergoa. Iltaisin olen palautellut reilun tunnin uinnilla ja vesijuoksulla. Viikonlopun kruununa lihakset on hierottu auki sunnuntai-iltaisin. Syksyn polvipainajaisen jälkeen nautin kyllä aivan mielettömästi näistä liikunnan täyteisistä viikonlopuista. Mukavin sattumus oli silti se, kun tässä eräänä päivänä JUOKSIN kiireessä junaan enkä edes tajunnut juoksevani, ennen kuin kipitystä oli takana satoja metrejä! Taisivatpa VR:n talvitakkuilusta stressanneet kanssamatkustajat pitää minua hieman höyrypäisenä, kun virnuilin klo 6.30 aamulla megaleveä hymy naamallani :)
Lauantaiaamut ovat olleet aikamoisia työjuhtasettejä. Hieman olen tainnut saada hullun maineenkin Malmin uimahallilla ;). Aamut ovat alkaneet pitkällä uintikelauksella. Esimerkiksi tänään matkaa kertyi 7 km ja pääsarjana oli 4x300 + 6x200 + 2x12x100 1.30 -> 1.20 / 5-10s tauko. Uinti on usein lauantaisin ollut aikas työstämistä, sillä takana on perjantai-illalla tehty viikon reippain treeni. Tänään kuitenkin meno oli yllättävän pirteää. Heti uinnin perään on seurannut kipaisu alakerran kuntosalille. Siellä olen tehnyt aerobista ja vähän salia. Tänään ajoin tunnin ergoa (5 x 6 min vk) ja perään juoksin 10 min, steppailin 10 min ja soudin 10 min. Sitten vielä salitreeni ylävartalolle. Aamusetin perään palautusjuomaa on ollut kiva kulautella kylmäaltaassa.
Lauantai-iltapäivät ovat sujuneet ihan vaan kotosalla tankatessa ja lököillessä. Tänään päivän kohokohta oli Mulan -leffa telkkarista. Illalla edessä on ollut jumppaa ja joko kevyt uinti + vesijuoksu, hiihto tai hyppely + spinning. Joka tapauksessa vain reilun tunnin kevyt treeni. Sunnuntaiaamuisin on perinteen mukaan ollut pk:ta, viime aikoina noin 3 h hiihtoa + 1 h ergoa. Iltaisin olen palautellut reilun tunnin uinnilla ja vesijuoksulla. Viikonlopun kruununa lihakset on hierottu auki sunnuntai-iltaisin. Syksyn polvipainajaisen jälkeen nautin kyllä aivan mielettömästi näistä liikunnan täyteisistä viikonlopuista. Mukavin sattumus oli silti se, kun tässä eräänä päivänä JUOKSIN kiireessä junaan enkä edes tajunnut juoksevani, ennen kuin kipitystä oli takana satoja metrejä! Taisivatpa VR:n talvitakkuilusta stressanneet kanssamatkustajat pitää minua hieman höyrypäisenä, kun virnuilin klo 6.30 aamulla megaleveä hymy naamallani :)
lauantai 13. helmikuuta 2010
Treeniä ja gradua
Gradun tutkimusosuus pyörähti käyntiin ja se tarkoittaa tiivistä puurtamista Urheilulääkäriasemalla muutamana päivänä viikossa. On kyllä ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan testiasemalla toimimiseen ja vempeleisiin, joilla kropasta saadaan skannattua vaikka mitä!
Graduhommien takia treenaaminen rytmittyy nyt selkeästi eri päivien välille. Ainakin tähän mennessä se on toiminut, sillä kunto tuntuu nousevan aikas huimaa vauhtia. Käytännössä rytmitys on tarkoittanut sitä, että muutamana päivänä viikossa teen vain kevyen vesitreenin tutkimuspäivän perään ja muina päivinä sitten harjoittelua tulee 3,5 - 5,5 h. Vaihtelu tekee kropan lisäksi mielelle hyvää.
Polven tilanne on sellainen, että lähes kaikki juoksudrillit ja hypyt sujuvat jo ok. Juoksukin sujuu tosi hiljaa, mutta lenkkejä emme ole vielä aloittaneet. Etenemme sillä ajatuksella, että huonolla tekniikalla on turha lähteä pinkomaan. Polven liikkuvuus ei edelleenkään ole normaali, joten sitä pitäisi saada vielä hieman eteenpäin ennen kuin normitreenaamisen voi aloittaa. Uutena lisänä polven kuntoutuksessa olen saanut LPG-hoitoa, joka muutaman ensikokeilukerran perusteella tuntuu auttavan tosi paljon etenkin turvotuksen vähentämisessä ja liikkuvuuden lisäämisessä.
Graduhommien takia treenaaminen rytmittyy nyt selkeästi eri päivien välille. Ainakin tähän mennessä se on toiminut, sillä kunto tuntuu nousevan aikas huimaa vauhtia. Käytännössä rytmitys on tarkoittanut sitä, että muutamana päivänä viikossa teen vain kevyen vesitreenin tutkimuspäivän perään ja muina päivinä sitten harjoittelua tulee 3,5 - 5,5 h. Vaihtelu tekee kropan lisäksi mielelle hyvää.
Polven tilanne on sellainen, että lähes kaikki juoksudrillit ja hypyt sujuvat jo ok. Juoksukin sujuu tosi hiljaa, mutta lenkkejä emme ole vielä aloittaneet. Etenemme sillä ajatuksella, että huonolla tekniikalla on turha lähteä pinkomaan. Polven liikkuvuus ei edelleenkään ole normaali, joten sitä pitäisi saada vielä hieman eteenpäin ennen kuin normitreenaamisen voi aloittaa. Uutena lisänä polven kuntoutuksessa olen saanut LPG-hoitoa, joka muutaman ensikokeilukerran perusteella tuntuu auttavan tosi paljon etenkin turvotuksen vähentämisessä ja liikkuvuuden lisäämisessä.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Paranee paranee, mutta hitaasti
Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin ja itselleni se tänä vuonna meinaa raakaa arkipuurtamista treenien, gradun ja kuntoutuksen parissa. Ei jää pahemmin aikaa päikkäreille, mutta kiva se on kun puuhaa riittää syksyn epämääräisen oleskelun jälkeen! Polvikin paranee koko ajan, mutta taas kerran hitaammin kuin odotan ja toivon. Kävin maanantaina lääkärillä ja tänään fyssarilla ja molemmat suhtautuivat tilanteeseen ihan positiivisesti. Käskivät malttaa sekä jatkaa jumppaamista…
Treenata saan periaatteessa jo mitä vaan ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Mutta kyllä sitä käytännössä joutuu tosi paljon säätämään ja rajoittamaan menoa. Hankalinta on, kun polvi käyttäytyy ennalta arvaamattomasti: teimme pari reilut 20 h treeniviikkoa vuoden alkuun ja koipi oli yllättävän yhteistyöhaluinen, mutta sitten kevyellä viikolla polvi yllättävästi huononi. Eli nyt voi mietiskellä tuliko väsy vaan reilusti rasituksen perään vai onko polvi triathlonistin unelma ja toimii sitä paremmin mitä enemmän treenaa ;).
Vaikka määrää saa siis edes hiukan tahkottua, niin lajivalikoima on edelleen valitettavan suppea. Juosta ei pysty. Tai kyllähän juoksu tavallaan jotenkuten onnistuu, mutta on se semmoista linkkaamista ettei oo mittään järkee. Pääasiassa aika onkin kulunut uima-altaassa ja sisäliikuntavälineiden parissa. Onneksi myös lunta ja talvea riittää ja hiihtely sujuu, kun malttaa etsiä tasaisempia reittejä. Varsinkin perinteisen suksiminen on ollut ihan älyttömän hienoa – siinä tulee aina niin mahtavan vanhanaikainen fiilis, kun tahkoaa menemään kuin marja-liisa konsanaan. Nyt mulla on pieni flunssa päällä, mutta jos olo tokenee, niin viikonloppuna on runsaasti liikuntaa luvassa huipennuksena sunnuntain pääkaupunkiseutua kiertelevä ”laturetki”!
Treenata saan periaatteessa jo mitä vaan ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Mutta kyllä sitä käytännössä joutuu tosi paljon säätämään ja rajoittamaan menoa. Hankalinta on, kun polvi käyttäytyy ennalta arvaamattomasti: teimme pari reilut 20 h treeniviikkoa vuoden alkuun ja koipi oli yllättävän yhteistyöhaluinen, mutta sitten kevyellä viikolla polvi yllättävästi huononi. Eli nyt voi mietiskellä tuliko väsy vaan reilusti rasituksen perään vai onko polvi triathlonistin unelma ja toimii sitä paremmin mitä enemmän treenaa ;).
Vaikka määrää saa siis edes hiukan tahkottua, niin lajivalikoima on edelleen valitettavan suppea. Juosta ei pysty. Tai kyllähän juoksu tavallaan jotenkuten onnistuu, mutta on se semmoista linkkaamista ettei oo mittään järkee. Pääasiassa aika onkin kulunut uima-altaassa ja sisäliikuntavälineiden parissa. Onneksi myös lunta ja talvea riittää ja hiihtely sujuu, kun malttaa etsiä tasaisempia reittejä. Varsinkin perinteisen suksiminen on ollut ihan älyttömän hienoa – siinä tulee aina niin mahtavan vanhanaikainen fiilis, kun tahkoaa menemään kuin marja-liisa konsanaan. Nyt mulla on pieni flunssa päällä, mutta jos olo tokenee, niin viikonloppuna on runsaasti liikuntaa luvassa huipennuksena sunnuntain pääkaupunkiseutua kiertelevä ”laturetki”!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)