Sunnuntaina käyty Premium Eurooppa Cup Belgian Brasschaatissa ei mennyt tuloksellisesti yhtään nappiin, sillä olin tuloslistan 17. Kisassa oli kyllä taas tukku kovan tason menijöitä ja kuittasinkin jälleen pari kovaa nimeä, mutta ihan liian monelle hävisin. On se kuitenkin niin, että näissä eurooppacupeissa haluaisin jo treenikuosissakin yltää kymppijoukkoon.
No, heikko sijoittuminen loppulistassa ei harmita kamalan paljon, sillä harjoitukselliset tavoitteet täyttyivät täysin. Ykköstavoitteena oli oppia hallitsemaan kisajännitystä. Turhan jännityksen vähentäminen onnistui, mutta vähän liian hyvin. Olin ennen starttia lähes flegmaattinen. Aloitin uinnin tällä kertaa liian hiljaa ja jäin uiskentelemaan erään ennakkosuosikin viereen ajatellen, että hyvin menee...kunnes huomasin, että tyttö ui jostain syystä tavallista huonommin ja olin vikassa ryhmässä paljon muiden perässä. Siitä ryhmästä ei ollut enää mahdollisuutta rykiä, vaikka voimia olisi ollut, ja lopulta hävisin taas kärjelle vajaat 2 min.
Onneksi tässä 7 hengen uintiryhmässäni oli pari hyvää pyöräilijää ja toivoin, että saamme kunnon yhteistyön käyntiin. Valitettavasti touhu meni ihan leikkimiseksi varsinkin sen jälkeen, kun saavutimme edellä ajaneen 10 hengen ryhmän. Alkoi ketuttaa rankasti ja jäin itsekin lopulta pitkiksi ajoiksi ryhmän perälle istuskelemaan ja kiroilemaan tilannetta. Tämä harmittaa kyllä näin jälkikäteen, sillä nyt kisasta jäi fiilis, etten edes yrittänyt parastani! Joka tapauksessa ero kahteen kärkiryhmään kasvoi pyörällä lisää vajaan minuutin.
Juoksu kulki taas entistä paremmin ja saavutin noin 10 edellä ajanutta. Juoksin myös omasta pyöräryhmästäni nopeiten ja about samaa vauhtia podiumille yltäneiden kanssa. Vaikka reidet olivat treeniväsyt, sain myös loistavan loppupuristuksen aikaiseksi, minkä tästä kisasta treenin kannalta halusimme.
Kisaa lukuun ottamatta Belgian reissu sujui oikein mukavasti. Brasschaat oli söpö pikkukylä ja perhemajoituksemme tarjonnut Defilletin perhe hemmotteli meitä tajuttoman herkullisilla sapuskoilla!
tiistai 31. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
Uusi menopeli - Scorpion Leiurus :)
Nyt se on alla, tämän kesän ase eli Scorpparin Leiurus pyörä!
Aivan mahtava pyörä! Painoa pyörässä on kisavanteilla selvästi alle 7 kg ja tempotangon kanssakin liikutaan justiin sallitun rajan yläpuolella eli turhaa liikutettavaa massaa pelissä ei totisesti ole. Fillarissa on laadukas Scorpparin hiilikuiturunko ja erikoisuutena tässä Leiuruksessa on integroitu satulatolppa. Hiukan hirvitti, kun pyöräni ajokuntoon sovitellut Lemmettylän Teemu sahasi tolppaa sopivan korkuiseksi...no, kyllähän Teemu hommansa osasi ja täytyy sanoa, että tämän ihme tolppahässäkän tarjoama ajoasento sekä runkoon tuleva jäykkyys tuntuvat todella hyviltä.
Liikkuvina osina pyörässäni on Sramin Redit. Pelkäsin hiukan etukäteen, että mitenköhän totun uuteen vaihdesysteemiin, mutta eipä siinä kauan mennyt, sillä noin 10 min ajon jälkeen olin jo Srameista ihan haltioissani! Hiukan pidemmän totuttelun vaatii sen sijaan se, että valkun toivomuksesta kampieni mitta on nyt 167,5 mm ja uskomatonta kyllä, parin millin eron entiseen huomaa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että muutaman ajelun jälkeen nämä kammet rullaavat entistä vinhemmin!
Ensi sunnuntaina pyörä pääsee kisaneitsyydestään, kun hurjastelen sillä Belgian Eurooppa Cupissa!
Aivan mahtava pyörä! Painoa pyörässä on kisavanteilla selvästi alle 7 kg ja tempotangon kanssakin liikutaan justiin sallitun rajan yläpuolella eli turhaa liikutettavaa massaa pelissä ei totisesti ole. Fillarissa on laadukas Scorpparin hiilikuiturunko ja erikoisuutena tässä Leiuruksessa on integroitu satulatolppa. Hiukan hirvitti, kun pyöräni ajokuntoon sovitellut Lemmettylän Teemu sahasi tolppaa sopivan korkuiseksi...no, kyllähän Teemu hommansa osasi ja täytyy sanoa, että tämän ihme tolppahässäkän tarjoama ajoasento sekä runkoon tuleva jäykkyys tuntuvat todella hyviltä.
Liikkuvina osina pyörässäni on Sramin Redit. Pelkäsin hiukan etukäteen, että mitenköhän totun uuteen vaihdesysteemiin, mutta eipä siinä kauan mennyt, sillä noin 10 min ajon jälkeen olin jo Srameista ihan haltioissani! Hiukan pidemmän totuttelun vaatii sen sijaan se, että valkun toivomuksesta kampieni mitta on nyt 167,5 mm ja uskomatonta kyllä, parin millin eron entiseen huomaa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että muutaman ajelun jälkeen nämä kammet rullaavat entistä vinhemmin!
Ensi sunnuntaina pyörä pääsee kisaneitsyydestään, kun hurjastelen sillä Belgian Eurooppa Cupissa!
torstai 19. toukokuuta 2011
Lepoa ja peruskestävyyttä
Niin se vaan on, että ainakin mun kohdalla sen huomaa usein vasta jälkikäteen miten hyvää pieni kevennys tekee. En kokenut olevani kovinkaan väsynyt Meksikon kisan hujakoilla tai sen jälkeen. Lähinnä olin sitä mieltä, että ennen kisaa ei olisi oikein varaa lepäillä, jotta tulisi rakennettua kuntoa kesän tärkeämpiä kisoja varten ja kisan jälkeenhän taas ylimääräinen lepäily on aivan älytön ajatus...
Valmentaja osasi kuitenkin lukea oikein pientä väsähtelyä ja päivittäistä äksyilyä ja kevensi touhua kunnolla viime viikoksi. Maailmancupia seuranneeseen kahdeksaan päivään tuli vain noin 16 h kevyttä liikuntaa. Uutta virikettä kropalle ja etenkin päälle antoi muun muassa mäkihyppyrappusten kapuaminen ja poluilla juoksentelu. Ja niinhän siinä kävi, että kevennysjakso palautti hiukan kadoksissa olleen juniorimaisen ilon urheilua kohtaan!
Nyt meneillään olevat pari viikkoa ovat treenillisesti aika peruskestävyyspainotteisia ja tarkoitus on varmistaa, että kovatehoisen kevään jälkeen happi alkaa taas kulkea, rasva palaa ja kroppa rakentuu kestämään koko pitkän kesäkauden rasitukset. Ihan hissuttelua tämäkään jakso ei ole, sillä siihen sisältyy muun muassa eurooppacupin kisa, josta on tarkoitus hakea erityisesti uintikokemusta.
Lisäintoa treenaamiseen tuo juuri kotiin tullut aivan älyttömän hieno Scorpionin pyörä! Kävin eilen ajamassa sillä pk-lenkin ja pehmeästihän se alla hyrisi! Muutamat säädöt täytyy vielä vaan saada kohdilleen ennen kun pyörän voi pistää kunnon vauhtiin, joten tarkemmat kommentit saatte lukea ensi viikon puolella :)
Ensi viikolla on muuten luvassa myös telkkariviihdettä, kun nelosen Matkaoppaat -ohjelman tiistain ja torstain jaksoissa näytetään viime syksynä Alanyassa käytyä eurooppacupin kisaa. Hiukan jänskättää ja nolottaa jo etukäteen mitä tulikaan lauottua...
Valmentaja osasi kuitenkin lukea oikein pientä väsähtelyä ja päivittäistä äksyilyä ja kevensi touhua kunnolla viime viikoksi. Maailmancupia seuranneeseen kahdeksaan päivään tuli vain noin 16 h kevyttä liikuntaa. Uutta virikettä kropalle ja etenkin päälle antoi muun muassa mäkihyppyrappusten kapuaminen ja poluilla juoksentelu. Ja niinhän siinä kävi, että kevennysjakso palautti hiukan kadoksissa olleen juniorimaisen ilon urheilua kohtaan!
Nyt meneillään olevat pari viikkoa ovat treenillisesti aika peruskestävyyspainotteisia ja tarkoitus on varmistaa, että kovatehoisen kevään jälkeen happi alkaa taas kulkea, rasva palaa ja kroppa rakentuu kestämään koko pitkän kesäkauden rasitukset. Ihan hissuttelua tämäkään jakso ei ole, sillä siihen sisältyy muun muassa eurooppacupin kisa, josta on tarkoitus hakea erityisesti uintikokemusta.
Lisäintoa treenaamiseen tuo juuri kotiin tullut aivan älyttömän hieno Scorpionin pyörä! Kävin eilen ajamassa sillä pk-lenkin ja pehmeästihän se alla hyrisi! Muutamat säädöt täytyy vielä vaan saada kohdilleen ennen kun pyörän voi pistää kunnon vauhtiin, joten tarkemmat kommentit saatte lukea ensi viikon puolella :)
Ensi viikolla on muuten luvassa myös telkkariviihdettä, kun nelosen Matkaoppaat -ohjelman tiistain ja torstain jaksoissa näytetään viime syksynä Alanyassa käytyä eurooppacupin kisaa. Hiukan jänskättää ja nolottaa jo etukäteen mitä tulikaan lauottua...
tiistai 10. toukokuuta 2011
World Cup Moneterrey, 31. sija
Oikein hyvä suoritus oli jo lähellä, mutta jäi silti taas harmittavan kauas. Sijoituksena 31. ei ole sellainen, minkä vuoksi Meksikoon asti matkustin... onneksi sentään olin puolen välin paremmalla puolen ja sain taas tosi tärkeää kokemusta. Mutta jälleen kerran, pirusti jäi hampaan koloon!!!
Uinti kulki loistavasti ensimmäisen tonnin, mutta sitten hyydyin taas aivan totaalisesti. Tämä hyytyminen on meille nyt iso mysteeri. Alkuvauhti ei todellakaan tuntunut kovalle, mutta niin vaan uintikunto loppui ihan täysin. Vikalla noin 500 metrillä tipuin porukoista ja hävisin isoon kakkospyöräporukkaan ehtineille pelkästään tällä matkalla noin 25 sekuntia. Samalla meni kisan saumat hyvään sijoitukseen. Kakkosporukassa oli tosi hyviä pyöräkuskeja ja he ajoivatkin pian ykköset kiinni, jolloin kärkeen muodostui noin 50 hengen ryhmä.
Itse jäin siis taas takaa-ajoasemaan. Saavutimme pikkuporukalla muutamia isoista ryhmistä tippuneita ja lopulta meitä muodostui noin 10 hengen porukka. Vuoroveto ei vaan oikein lähtenyt toimimaan, ylläri ylläri...aarrrrggggghhhhh! Lopulta onnekseni muodostui itävaltalaisen Irina Kirchlerin epäonni: häneltä hajosi rengas ja hän tippui ryhmäämme. Noin pyörän puolessa välissä karkasimme Irinan kanssa ja saimme kovalla vuorovedolla pidettyä eron kärkiporukan perälle reilussa 1.30 minuutissa. Valitettavaa oli, että reiteni olivat tässä vaiheessa jo aivan poikki, joten Irina joutui tekemään enemmän hommia eikä minusta ollut apua niin paljon kuin olisin halunnut.
Juoksu olikin jo väsynyttä dieselimenoa. Ei sellaista lentävää fiilistelyä kuin odotin. Sain silti ohitettua parikymmentä tyttöä ja kuitattua monia koviakin päänahkoja, joten sinänsä juoksun perustilanne alkaa olla hyvällä mallilla. Se motivoi kyllä kovasti eteenpäin, että kunhan vaan saisin sen puoli minuuttia uinnista pois ja pääsisin helpommalla pyörällä... tässä on työstettävää ennen seuraavaa tosi tärkeää kisaa, juhannuksena käytäviä EM-kisoja!!!
Monterreyn maailmancupin voitti USA:n Sarah Haskins, toisena oli Japanin Ai Ueda ja kolmantena Saksan Anne Haug.
Tulokset:
Uinti kulki loistavasti ensimmäisen tonnin, mutta sitten hyydyin taas aivan totaalisesti. Tämä hyytyminen on meille nyt iso mysteeri. Alkuvauhti ei todellakaan tuntunut kovalle, mutta niin vaan uintikunto loppui ihan täysin. Vikalla noin 500 metrillä tipuin porukoista ja hävisin isoon kakkospyöräporukkaan ehtineille pelkästään tällä matkalla noin 25 sekuntia. Samalla meni kisan saumat hyvään sijoitukseen. Kakkosporukassa oli tosi hyviä pyöräkuskeja ja he ajoivatkin pian ykköset kiinni, jolloin kärkeen muodostui noin 50 hengen ryhmä.
Itse jäin siis taas takaa-ajoasemaan. Saavutimme pikkuporukalla muutamia isoista ryhmistä tippuneita ja lopulta meitä muodostui noin 10 hengen porukka. Vuoroveto ei vaan oikein lähtenyt toimimaan, ylläri ylläri...aarrrrggggghhhhh! Lopulta onnekseni muodostui itävaltalaisen Irina Kirchlerin epäonni: häneltä hajosi rengas ja hän tippui ryhmäämme. Noin pyörän puolessa välissä karkasimme Irinan kanssa ja saimme kovalla vuorovedolla pidettyä eron kärkiporukan perälle reilussa 1.30 minuutissa. Valitettavaa oli, että reiteni olivat tässä vaiheessa jo aivan poikki, joten Irina joutui tekemään enemmän hommia eikä minusta ollut apua niin paljon kuin olisin halunnut.
Juoksu olikin jo väsynyttä dieselimenoa. Ei sellaista lentävää fiilistelyä kuin odotin. Sain silti ohitettua parikymmentä tyttöä ja kuitattua monia koviakin päänahkoja, joten sinänsä juoksun perustilanne alkaa olla hyvällä mallilla. Se motivoi kyllä kovasti eteenpäin, että kunhan vaan saisin sen puoli minuuttia uinnista pois ja pääsisin helpommalla pyörällä... tässä on työstettävää ennen seuraavaa tosi tärkeää kisaa, juhannuksena käytäviä EM-kisoja!!!
Monterreyn maailmancupin voitti USA:n Sarah Haskins, toisena oli Japanin Ai Ueda ja kolmantena Saksan Anne Haug.
Tulokset:
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Meksikossa
Aika Suomessa vierähti nopeasti. Onneksi ehdin reilussa parissa viikossa nauttia kaikista kotimaan kevään parhaista puolista: pääsiäisestä, vapusta ja ihanan lämpimästä kevätsäästä! Vappuna kelit tosin viilenivät ikävästi, mutta eipä haitannut pahasti, sillä heti maanantaina matkasin uudelle mantereelle Meksikoon ;).
Täällä Meksikon Monterreyssä on maailmancupin kisa sunnuntaina. Paikka on tosi kiva ja fiilikset ovat hyvät. Hotellimme on supersiisti ja aivan kisa-alueen juurella ja kaikki treenipaikat ovat ihan loistavia. Ilmassa väreilee virkeänä pitävää jännitystä, kun eri maajoukkueita saapuu yksi kerrallaan hotellille. Kisa sunnuntaina tuleekin olemaan kivikova, kun 75 naista hyppää Monterreyjokeen ja alkaa erittäin nopeilla uinti-, pyöräily- ja juoksureiteillä setvimään välejään. Lisäefektiä koitokseen saattaa tarjota säätiedotusten lupailema 40 C hellekeli.
Itse odotan kisaa innokkaasti. Treenit Suomessa sujuivat hyvin ilman mitään ongelmia, vaikka alkuun Japanista palattuamme meni kyllä lähes viikon verran aika kovassa väsymyksessä. Loppujaksoon saimme kuitenkin tehtyä reilusti perusmäärää sekä muutamia todella kehittäviä reippaita uinti- ja juoksutreenejä. Tämän viikon maanantai menikin sitten matkustaessa ja eilinen tiistai oli tosi helppo päivä. Nyt keskiviikkona ja huomenna torstaina teen aika normit kunnon treenipäivät, perjantai on lähes lepoa ja lauantaina hiukan vain herättelen elimistöä lyhyillä rennon terävillä rykäsyillä. Sunnuntaina saakin sitten taas antaa kaikkensa :)
Täällä Meksikon Monterreyssä on maailmancupin kisa sunnuntaina. Paikka on tosi kiva ja fiilikset ovat hyvät. Hotellimme on supersiisti ja aivan kisa-alueen juurella ja kaikki treenipaikat ovat ihan loistavia. Ilmassa väreilee virkeänä pitävää jännitystä, kun eri maajoukkueita saapuu yksi kerrallaan hotellille. Kisa sunnuntaina tuleekin olemaan kivikova, kun 75 naista hyppää Monterreyjokeen ja alkaa erittäin nopeilla uinti-, pyöräily- ja juoksureiteillä setvimään välejään. Lisäefektiä koitokseen saattaa tarjota säätiedotusten lupailema 40 C hellekeli.
Itse odotan kisaa innokkaasti. Treenit Suomessa sujuivat hyvin ilman mitään ongelmia, vaikka alkuun Japanista palattuamme meni kyllä lähes viikon verran aika kovassa väsymyksessä. Loppujaksoon saimme kuitenkin tehtyä reilusti perusmäärää sekä muutamia todella kehittäviä reippaita uinti- ja juoksutreenejä. Tämän viikon maanantai menikin sitten matkustaessa ja eilinen tiistai oli tosi helppo päivä. Nyt keskiviikkona ja huomenna torstaina teen aika normit kunnon treenipäivät, perjantai on lähes lepoa ja lauantaina hiukan vain herättelen elimistöä lyhyillä rennon terävillä rykäsyillä. Sunnuntaina saakin sitten taas antaa kaikkensa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)