maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lontoon ennakkoasetelmia


Naisten olympiastartti on lauantaina klo 11 Suomen aikaa. Harmittaa edelleen älyttömästi, että jäin niukasti pois niiden 55 naisen joukosta, jotka kisaavat Hyde Parkissa. Aluksi ajattelin, etten edes katso koko kisaa - mutta eihän sitä kuitenkaan malta jättää väliin! Koska naistriathlonisteista ei juuri puhuta suomalaisessa mediassa, ajattelin kasata tähän pienen yhteenvedon olympiastartin ennakkoasetelmista.

Lontoon reitti on nopea ja kisasta tullee tasaisin olympiakisa, mitä tähän mennessä on nähty. Uintivauhti on varmasti huima. Luultavasti uinnista muodostuu kaksi tai kolme ryhmää. Pyöräreitti on valitettavasti täysin tasainen, mutta onneksi siinä on sentään kohtuullisen teknistä korttelia. Viime vuoden kisassa naisten takaa-ajoryhmä ajoi kärkiryhmän kiinni ja lähes kaikki lähtivät juoksemaan samaan aikaan. Toisaalta miesten kisassa muodostui neljän hengen irtiotto, joten ei pikkuporukan karkuun pääseminenkään ole yhtään mahdotonta. Mielenkiintoa pyöräilyyn lisää se, että joillain mailla on mahdollisia apukuskeja, joiden tehtävänä on auttaa joukkueensa parhaimpia juoksijoita uinti- ja pyöräosuuksilla.

Juoksusta tulee joka tapauksessa todella vauhdikas
. Voittajan juoksuaika tulee olemaan noin 33 min ja veikkaisin, että vähintään kolmekymmentä naista juoksee alle 35 min. Etenkin juoksun osalta triathlonin taso on kasvanut todella paljon tämän olympiadin aikana ja Lontoon kisan loppumetreillä tulee varmasti paljon tiukempia taisteluja kuin aiemmissa olympialaisissa.


Tässä on kisan ennakkosuosikkeja:


Helen Jenkins (GBR)
Viime vuoden World Seriesin voittaja, joka voitti myös olympiakenraalin Lontoossa. Kilpaillut tänä vuonna säästeliäästi, mutta oli viimeisimmässä MM-osakisassaan toukokuussa ylivoimainen. Toivoo, että olympiakilpailussa muodostuisi karkuryhmä jo uinnissa ja pyörällä (saanee apua Lucy Hallilta, joka on nopeimpia uimareita ja selkeä apuri). Juoksussa lähtee todennäköisesti pitämään kovaa matkavauhtia, sillä loppukiri on Jenkinsin ainoa heikkous.

Nicola Spirig (SUI)

Loistava pyöräilijä ja juoksija. Kärsi viime vuonna loukkaantumisista, mutta on ollut tänä kesänä hirmuiskussa ja voittanut kaikki kisansa huhtikuun lopulta: EM kultaa, kaksi MM-osakisaa, kaksi Ironmansarjan puolikasta, Ironmansarjan olympiamatkan kisan sekä Sveitsin mestaruudet 3000 m ja 5000 m ratajuoksussa. Ailahteleva uinti on Spirigin heikkous.

Erin Densham (AUS)
Kilpailu Australian joukkueeseen pääsemisestä on ollut kovaa. Densham ja nuori Emma Jackson syrjäyttivät joukkueesta muun muassa Pekingin voittajan Emma Snowsillin. Densham on ollut kevään ja alkukesän aikana todella kovassa kunnossa. Hän on voittanut yhden maailmancupin ja kaksi MM-osakisaa, joista toisen reilu viikko sitten Hampurissa, joten kuntopiikki ei ole ohi. Oli sydänleikkauksessa pari vuotta sitten, mutta on sen jälkeen noussut maailman kärkeen.

Emma Moffatt (AUS)
Vuosien 2009 ja 2010 maailmanmestari ja 2011 kakkonen lunasti olympiapaikkansa jo viime vuonna ja on saanut tämän kesän keskittyä itse päätapahtumaan. Keskittyminen on näkynyt kesän kisoissa, sillä Hampurin kakkossija on Moffyn ensimmäinen podiumsijoitus tältä kesältä. Kunto on siis nousussa juuri niin kuin pitää.

Andrea Hewitt (NZL)
Lähes aina maailmancupien podiumilla ja johtaa tällä hetkellä MM-osakisaa. Osoitti viime vuoden lopulla, että osaa kunnon ajoituksen, kun voitti kolme viimeistä maailmancupia. Keskittynyt tänä kesänä vain olympialaisiin, mikä on näkynyt hieman vaisumpana alkukautena. Tasaisen hyvä joka lajissa, mutta ei vahvimmillaan juoksun tiukassa loppukirissä.

Lisa Norden (SWE)
Pohjoismaiden selvä ykköstykki. Rakastaa kilpailemista ja venyy tiukoissa paikoissa, mikä sopii olympiastarttiin. On kärsinyt pari viime vuotta pienistä loukkaantumisista, mutta on silti yltänyt palkintopallille useissa MM osakisoissa ja voittanut Sprintin MM kultaa. Yksi kisan vahvimmista pyöräilijöistä ja sitkeä juoksija on pikkuhiljaa nostanut myös uintinsa kärkitasolle. Toivoo irtiottoa.

Barbara Riveros Diaz (CHI)
Etelä-Amerikan taskuraketti. Erittäin nopea juoksija ja hyvä pyöräilijä. Uinnin ailahtelevuuden vuoksi tuloksetkin heittevät, mutta on parhaimmillaan maailman nopein.

Gwen Jorgensen (USA)
Teki läpimurtokisansa viime vuonna Lontoossa sijoittuen kakkoseksi. On lähes aina parhaimpia juoksijoita. Pyöräily on heikkous ja jos ajetaan tosi kovaa, saattaa pudota porukoista.

Anne Haug (GER)
Sympatiseeraan Annea, sillä uramme etenivät tosi samankaltaisesti, kunnes vastoinkäymiseni kasautuivat. Liittyi viime vuonna australialaisen Darren Smithin valmennusryhmään, jossa treenaavat myös Norden, Holland, Groff ja Roberts. Uinti on kehittynyt huomattavasti, tosin jäänee edelleen kakkosryhmään. Mutta jos kärki ajetaan pyörällä kiinni eikä Anne joudu tekemään liikaa töitä, niin juosta hän osaa.


Suosikkeja siis riittää. Yllä olevien lisäksi myös moni muu voi yltää palkintopallille. Esimerkiksi pahasta lonkkavammasta kärsinyt Paula Findlay (CAN) tai yleensä ainoastaan juuri tärkeimmissä kisoissa onnistuva Anja Dittmer (GER) saattavat napata mitalin. Yllättäjiä voivat olla myös esimerkiksi Emmie Charayron (FRA), Aileen Morrisson (IRL), Vendula Frintova (CZE) tai japanilaiset Mariko Adachi tai Ai Ueda. Jos uinnissa ja pyöräilyssä muodostuu karkuryhmä, myös Sarah Groff (USA) ja Laura Bennett (USA) lienevät korkealla.



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kalkstrands MiniTriathlon

Triathlon on lapsista kivaa! Olin eilen seuraamassa Sipoon Kalkstrandissa järjestettyä MiniTriathlonia. Kisassa oli sarjoja 3 - 12 vuotiaille. Pienimmät uivat vanhempien avustuksella 25m, pyöräilivät reilut 100m ja juoksivat 100m :)


Triathlon voisikin olla oiva laji lasten liikunnan lisäämiseksi, sillä selvästi se monipuolisuutensa ja haastavuutensa ansiosta kiinnostaa lapsia. Reilun kuukauden päästä Uimastadikalla pidetään taas vähän vanhemmille lapsille ja nuorille suunnattu TriForFunin Linnanmäkitriathlon!

Mulla palautuminen Joroisista sujui ällistyttävän nopeaan ja pääsin jo keskiviikosta lähtien tekemään kunnon treenijaksoa. Vaikuttaisi myös, että puolikas toimi erittäin kehittävänä treeninä, sillä koipiin tuntuisi tulleen jo tuon yhden rykäisyn ansiosta selvästi lisää potkua ja sitkeyttä. Rennon vauhdikkaat vuorovedot ovat olleet aivan luksusta sen jälkeen, kun kitkuttelin Joroisilla huonona pyöräpäivänä sen 90 km tempoa :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

SM hopeaa puolimatkalta

Nyt oon vihdoin liittynyt suureen Joroisissa kisanneiden triathlonistien joukkoon! Hieno tapahtuma. Mukavan leppoisaa maaseutumeininkiä, mutta silti ihan ison triathlonkisan tapaan. Ja iso kisahan Joroisissa tänä vuonna käytiin, kun puolimatkallakin taisi startata jopa lähes 900 triathlonistia. Jee, porukka alkaa tajuta kuinka hauskaa puuhaa triathlon on :)

Oma ensikokemukseni puolimatkasta meni vähän niin ja näin. Hopeasija on tietty ihan kiva, mutta se jäi kaivertamaan, että tuli tehtyä juuri niitä mokia, mitä ei pitänyt tehdä. Ihastusta puolimatkaa kohtaan silti syntyi!

Uinti tuli vedettyä loppukisaan säästellen rennon kevyellä teholla, mutta silti rantauduin vedestä hyvässä ajassa vain kolme miestä edelläni eli uinti meni just niin kuin olimme suunnitelleet. Aivan perässäni nousi Kivirannan Merja, jonka kanssa lähdin polkemaan. Tässä vaiheessa tuli päivän pahin moka, josta sain sitten kärsiä koko loppukisan ajan! Yritin väkisin runtata Merjan vauhtia, vaikka tunsin, että etureidet olivat aivan tukossa. Sykemittaria vilkaistessa totesin sen huitelevan lähes 190 lukemissa, mutta sen sijaan, että olisin hidastanut suosiolla, käänsin mittarin näkymättömiin ;)

Jossain noin 15 km jälkeen ero Merjaan alkoi venyä jo tosi pitkäksi ja tajusin vihdoin ruveta keskittymään omaan mahdollisimman taloudelliseen suoritukseen. Ehkä 40 km paikkeilla Tiina Boman tuli takaani ohi ja loppumatkan ajoin hänen perässään. Vannon kyllä käsi sydämellä pitäneeni peesiraon koko ajan sääntöjen määräämän mittaisena, mutta auttoihan Tiinan veto silti valtavasti. Meno tuntui helpolle ja ero Merjaan säilyi melko siedettävänä, paitsi vikalla kierroksella, jolloin eroa tuli aivan huomaamatta hirmusti lisää, vaikka mekin nostimme tehoa. Juoksemaan lähdimme Tiinan kanssa noin 6.50 min Merjan perään - aivan mahtava ajo kyllä Merjalta!


Juoksun alussa tuli sitten tehtyä se päivän toka pikku moka. Juoksin ekan kilsan kunnon haipakkaa. Tuntui niin kivalle päästä eroon fillarista ja saada kisalenkkarit jalkaan ;) Kokonaisuudessaan juoksu oli kuitenkin ok ja saavutin Merjaa koko ajan sekä varmistin turvallisesti toisen sijan. Hiukan selkä ja maha kramppailivat tokavikalla juoksukiekalla, mutta muuten säästyin pelkäämiltäni ongelmilta. Koivetkin jaksoivat yllättävän hyvin, vaikka vikalla vitosella ne olivat tyhjät ja olin salaa tyytyväinen, kun homma alkoi olla selvä eikä tarvinnut enää yrittääkään rutistaa täysiä.


Maaliin tulin siis tokana 1.38 min Merjalle hävinneenä ja vissiin reilut pari minuuttia ennen kolmanneksi tullutta Tiinaa. Merja ansaitsi kyllä eilen ehdottomasti voittonsa, sen verran mahtavaa tykitystä hänen pyöräilynsä oli, WAU!!!!! Onnea vielä kerran :)

Pakko vielä tähän loppuun hiukan pohdiskella pitkää matkaa. Oli se nimittäin sen verran kivaa touhua (vaikka tuntuikin eilen kamalan rankalle), että täytyy näitä kyllä päästä tekemään lisää! Uskon, että tämä matka voisi myös pienen treenin turvin sujua multa tosi hyvin, sillä tulihan nytkin aivan OK suoritus (4.33 h), vaikka pyöräily oli nelisen kilsaa ylimittainen ja juoksu hidas mäkineen ja mutkineen. Ehdottomat heikkouteni huomasin parhaiten Tiinan perässä ajaessani. Ylämäet (siis ne pienet kinkareet, joita reitillä sentään onnekseni oli) sujuivat todella kevyesti, mutta vastatuulipätkillä ja vauhdikkaissa alamäissä yms. olen huono. Niitä täytyisi treenata. Ja tietty ylipäätään tehdä pidempiä pyöriä ja juoksuja hiukan ala-pk tehoa reippaammin. Sekä aivan ensimmäiseksi päivittää vermeet maantieltä tempoon, sillä kai ne tempopyörä, -kypärä ja -kiekotkin antaisivat jonkun verran vauhtia...

Mutta ehkäpä nyt kuitenkin pidän tämän vuoden fokuksen siinä missä oli tarkoitus eli loppukesän tärkein kisa on 25.8. käytävä WS Sprintti. Nyt on kuusi viikkoa aikaa. Peruskestävyys vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta vauhtia sekä suorituskykyä täytyy saada lisää ja saada kroppa jälleen kisakuosiin, sillä olympiamasentelun takia on nyt kertynyt vähän turhan paljon ylimääräistä kannettavaa. Ensin kuitenkin palauttelen kunnolla ja vietän muutaman kesälomapäivän mökkeilystä nauttien!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Joroisten puolimatkalle

Ensi lauantaina pääsen testaamaan hiukan pidempää matkaa, kun starttaan ensimmäistä kertaa niin kutsutulle puolimatkalle (1,9 km / 90 km / 21,1 km) - jännää! Ja mikä olisikaan sopivampi paikka tälle neitsytsuoritukselle kuin Suomen vanhin ja legendaarisin triathlonkilpailu eli Joroisten SM-kisat :)

Kisaan lähden rennolla ja avoimella asenteella. Vaikea sanoa, mitä tuleman pitää, mutta ainakin saan uusia kokemuksia ja sellaista ärsykettä kropalle, joka ehkä myös kehittää lyhyempiä kisoja ajatellen. Treenimääräni ovat toki viime vuodet olleet niin suuria, että puolimatkankaan ei pitäisi olla peruskunnosta kiinni. Myös ominaisuuteni eli hyvä pyöräilijä-juoksija luulisi sopivan puolikkaalle erinomaisesti. Ja ajoinhan jo pikkujunnuna 180 km mummolaan ja juoksin Pirkan Hölkän eli vaadittavaa henkistä sitkeyttäkin luulisi löytyvän.

Mutta aika montaa muttaa matkassa on. Kuinka kykenen ajamaan tempoa ja vielä niin pirun pitkään? Ja miten koivet jaksavat tämän jälkeen juosta pari kertaa sen matkan, mihin olen niitä totuttanut? Ja kuinka homma sujuu, kun kuntokaan ei ole pienen olympiamasentelun jäljiltä sitä luokkaa kuin keväällä? No, sehän nähdään. Ainoa kokemus puolikkaan "lajinomaisesta" treenistä on viime viikolta: poljin reilut 50 km tempotangosta oletettua puolikkaan vauhtia ja juoksin perään reilut 12 km samalla oletusteholla ja ihan todella hyvälle tuo treeni kyllä tuntui. Mutta siinä olikin vasta noin puolet siitä matkasta, joka lauantaina pitäisi kiskaista.

Joka tapauksessa Joroisten taktiikkana on varmaankin lähteä aika varovasti liikkeelle. En saa alkaa fiilistelemään vauhdikasta menoa, vaan täytyy pitää jarrua ja järkeä mukana. Esimerkiksi tuossa viime viikon viimeistelyssä mopo meinasi karata käsistä ja huristelin juoksun ekan kilsan vaan vähän yli 3.30 min, mikä nyt ei valitettavasti ole mulle sopiva vauhti puolikkaalle... viime viikolla keulimisesta kärsi onneksi vaan treeni kun täytyi ottaa pieni jarrutauko, mutta tosikisassa pahasti ylivauhtinen meno kostautuisi täytenä sippauksena. Eli lauantaina voisi olla viisainta uida hyvinkin rennosti ja ajaa pyörää omaa rentoa reipasta eikä yrittää väkisin pysyä pidempien trimatkojen erikoisnaisten (esim. Tiina, Merja ja Heidi) vauhdissa. Juoksussa loistotaktiikka on varmasti jolkottaa ekat 10 - 15 km hiljempaa kuin huvittaisi ja sen jälkeen sitten yrittää kiriä kovempaa kuin huvittaisi ;)

No, on kyllä aivan älyttömän hauskaa päästä testaamaan mulle aivan uutta juttua ja vähän erilaista triathlonia kuin mihin olen tottunut! Samalla saan tavallaan hetkeksi palata triathlonin alkujuurille ja siihen monien mielstä aitoon alkuperäiseen menoon. Löytyisipä vaan vielä jostain retro neonvärinen kisa-asu, niin ironwoman kokeilu olisi viimeistelty täydellisellä lookilla ;)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

SM-kultaa!


Eilen oli kiva päivä, sillä Vantaa Triathlon onnistui nappiin. Eri sarjoissa oli kisaamassa yli 800 innokasta triathlonistia, sää oli upean kesäinen ja järjestelytkin sujuivat ilman probleemia. Kaiken kruununa voitin SM-kultaa :)

Kokonaisuudessaan kisoissa oli oikein hyvä meininki. SM-kisan lähtö tapahtui kansainväliseen tapaan hyppäämällä laiturilta, mikä aiheutti varsinkin uinnin alkumetreille triathloniin kuuluvaa tiivistä tunnelmaa. Pyöräilyssä muodostui kunnon porukoita ja juoksu oli haastava rankan maaston ansiosta, joten ainakaan kisa ei ollut tasaisen tylsä niin kuin joskus Suomen metsäteillä könytessä saattaa olla.

Oma kisani sujui lopputulokseltaan täydellisesti, mutta hiukan suorituksesta jäi takaraivoon huolestuttaviakin piirteitä. Uinti on ollut tukossa viimeisen reilun viikon ja niin se oli eilenkin. Tarkoituksena oli kiskoa se laji kovaa, mutta niin vaan kävi, että jo ekalla poijulla iski "ei jaksa" -fiilis ja uin noin minuutin hiljempaa kuin saman reitin treeneissä.

Rantauduin kuitenkin uinnista Merjan kanssa porukan kärjessä, mikä oli kiva homma, kun tietää Merjan pyörävahvuuden ;). Pyörää ajoimme sitten mukavaa rentoa vuorovetoa ja saimme tehtyä hiukan lisää eroa takana tulevaan porukkaan.


Juoksuun sain siis lähteä luottavaisin mielin, sillä osasin aavistella, että olisin juoksussa vahvoilla varsinkin tällaisella lyhyellä matkalla. Niinpä juoksentelin sellaista mukavan helppoa suurinpiirtein olympiamatkan kisavauhtia ja saavuin maaliin iloisena suomenmestarina!


Koska eilen tuli jo uinnin ekalla poijulla selväksi, että kansainväliseen vauhtiin tarvittavaa kisafiilistä on nyt turha yrittääkään kaivaa, taitaa olla järkeävää jättää heinäkuun maailmancupit väliin. Oon nyt parissa kisassa lähtölistoilla, mutta ei ole oikein mitään mieltä matkustaa taistelemaan ynnä muut sijoista. Parempi panostaa edelleen palautumiseen ja perustreenaamiseen.

Erittäin kovana sitkeyttä kehittävänä settinä heinäkuun ohjelmaan saattaisi tosin sopia myös Joroisten puolimatkan kisa. Olisi kiva kokeilla pidempää matkaa ja kun en ole ikinä käynyt edes katsomassa Joroisten kisaa, niin olisihan tämä Suomen legendaarisin triathlontapahtuma jo aika tsekata! No, tässä on nyt pari päivää aikaa miettiä, tempotangon sain jo eilen kokeiltavaksi ;)