keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Leiri, joulu ja talven arkipäivät


Ihanaa, kun on talvi! Nyt vaan toivotaan, etteivät nämä lämpimät päivät taas muuta pääkaupunkiseutua synkän harmaaksi, sillä just tähän vaiheeseen vuotta mun treenisuunnitelmiin sopisi monipuolinen hiihtojakso. Hiihtäminen on ihan hullun hauskaa ja se on aina ollut tärkeä osa talvitreenejämme, tosin näistä triathlonistin talviharjoituksista ajattelin kirjoittaa tarkemmin vasta seuraavaan bloggaukseen.

Myös juokseminen on talvella hauskaa. Täksi talveksi sain Icebugin lenkkarit ja ne ovat kyllä ihan mahtavat. Ei tarvii yhtään lipsutella ja toisaalta ne toimivat selvästi aiemmin käyttämiäni nastureita paremmin myös sulalla tiellä tai vaikkapa rappukäytävässä.

Viimeisimmän blogikirjoitukseni jälkeen olin pitkän viikonlopun Pajulahdessa. Viikonloppu toi vaihtelua normiarkeen, sillä valmensin Paulin, Markon ja Artun kanssa kuntoilijatriathlonisteja sekä nuorten maajoukkuetta. Leirin osallistujat olivat huipputyyppejä ja oli jälleen kerran tosi hauskaa ja antoisaa saada jakaa opiskelujeni sekä piiiiitkän triathlonurani aikana kertynyttä osaamista.

Leirin koko sakki.

Palautteesta päätellen myös leirin urheilijat nauttivat viikonlopusta. Ainakin liikuntaa taisi tulla riittämiin… Leirillä oli mukana myös pari aktiivista bloggaajaa, Laura ja Hannu, joten taidatte saada objektiivisimman kuvan leirin annista lukemalla heidän kirjoituksensa:



Leirin jälkeen olikin sitten jo joulu. Ehdottomasti vuoden ihanin juhla. Vietin sitä vanhempieni ja Kirsin sekä Jurin kanssa ja täytyy sanoa, että vaikka joulu on niin sanotusti lasten juhla, oli ”aikuisten joulu” tällä kertaa just sellainen, mitä kaipasin. Paljon lepoa ja herkullista ruokaa. Ah.




Joulu katkaisi kivasti syksyn kiireet ja samalla joulu oli merkki siitä, että on aika lisätä harjoittelun rasittavuutta ja laatua. Toki treenasin jo syksylläkin hyvin, mutta kokonaisuutena meno oli rentoa. Tehotreenejä ei tullut tehtyä juuri ollenkaan ja muutenkin annoin itseni säheltää vähän kaikkea muutakin kuin huippu-urheilua ;) Tämä on mun mielestä ollut tosi hyvä vuosirytmityksen pohja – eli jouluun asti rennosti ja sitten pikkuhiljaa ruuvin kiristystä kohti kevättä.

Moni on kysynyt, mitä triathlonistin talvipäiviin oikein kuuluu. Mun arki vaihtelee paljon päivästä toiseen ja joinain päivinä teen enemmän paperihommia, kun taas nykyään pyrin siihen, että pystyisin käyttämäään suurimman osan päivistä lähes ainoastaan urheiluun. Joka tapauksessa eilinen on aika hyvä esimerkki siitä, mille mun perus treenipäivät tällä hetkellä näyttävät.

6.15 herätys, lyhyt venyttely
Aamiainen (puuroa, pakastemarjoja, Biokian marjajauheita, raejuustoa, pähkinöitä, kahvia)
7.30–8.00 Jumppa uimahallin salilla
8.15–10.00 Uinti (superkiva TriFit treeni, joka sisälsi uinnin ohella esim. yleisliikkeitä ja punnerruksia)
10.20–11.20 Ergo Kuulohansan takahuoneessa (sis. 40 min pk2-AerK)
11.30–12.15 Juoksu uimahallin salin matolla (sis. 30 min pk2-AerK)
12.15–12.45 Vesijuoksu, kylmäallas, suihku, palautuseväs
Kaupan kautta kotiin
13.30 Lounas, tällä kertaa äiti seurana (wokvihanneksia ja lohta)
14–15 Päiväunet
15.00 Välipala (kahvia (pakkomielle tähän väliin…), marjoja ja jogurttia, leipä)
15–16.45 Tietokonehommia (laskuja, sähköposteja, tämä blogi (jonka julkaisu jää huomiselle, kun tietokone arrrrggghhhh! tökkii…)
17.30–18.30 Hiihto, kevyttä nautiskelua
19–19.45 Juoksuun (ja mun selkäprobleemiin) liittyvää lantiotreeniä Anttilan Jarin ja Paulin kanssa
20.30 Illallinen (salaattia, kanaa, leipää)
21–21.30 Venyttely ja foam roller
22.00 Nukkumaan

Tulipa varsinainen sekasikiö bloggaus...Melkein jo unohdin, että tänäänhän on uuden vuoden aatto.  

Onnellista vuotta 2015 kaikille!
 

torstai 18. joulukuuta 2014

Pääkaupunkiseudun paras urheilija 2014



Wow. Olen todella kiitollinen, iloinen ja myös hiukan hämmentynyt. Helsingin Urheilutoimittajat valitsi minut eilen Pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi vuonna 2014!

Minä ja valmentajani Paul kerrankin jossain muissa vaatteissa kuin uikkareissa tai verkkareissa ;)

Valinta tuli ihan yllätyksenä. Viime vuosina Pääkaupunkiseudun parhaan urheilijan pystiä ovat heilutelleet sellaiset mahtavat tyypit kuten Mårten Boström, Tuuli Petäjä-Siren, Laura Lepistö ja Mikael Granlund. Aikamoisia sormenjälkiä siis kiertopokaalissa. Arvostan saamaani tunnustusta tosi paljon. 

Kiitos kaikille valitsijoille. Ja kiitos kaikille, jotka ovat vuosien varrella mahdollistaneet sen, että pystyn uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan niin pitkään ja niin kovaa, että minut nyt valittiin pääkaupunkiseudun parhaaksi!



http://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/uutiset/artikkeli/triathlonisti-lehtonen-on-paakaupunkiseudun-vuoden-urheilija/4619896









Yllä on joitain pikaisesti löytämiäni linkkejä palkitsemiseeni liittyen. Saamani tunnustus on valtavan hieno juttu paitsi minulle itselleni, myös Suomessa kuitenkin vielä aika pienelle lajille, triathlonille. Toivottavasti tämäkin näkyvyys vie lajiamme taas asteen eteenpäin. Myös tuleva viikonloppuni kuluu omien treenien ohella siten, että tartutan parhaani mukaan triathlonin iloa: valmennan Paulin, Markon ja Artun kanssa nuoria maajoukkueurheilijoita sekä kuntoilijoita Pajulahdessa. Eiköhän leirin jälkeen joulukinkku maistu < :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Treenileiri Teneriffalla

Saavuin viime yönä reilun viikon mittaiselta leiriltä Teneriffalta. Tämä oli mun uran eka syyskauden etelänleiri ja oli kyllä ihan mahtavaa päästä aloittamaan harjoituskausi loistavissa kesäisissä olosuhteissa!

Teneriffa treenipaikkana


Emme ole aiemmin käyneet Teneriffalla, mutta nyt ajattelimme, että on kiva kokeilla uutta paikkaa ja niinpä edullisten lentojen saattelemana suuntasimme tälle mäkiselle saarelle. Asuimme Caletan pikkukylässä lähellä turistirysä Playa de Las Americasia. Hotellimme Hovima Jardin Caleta oli tosi rauhallinen, siisti ja siellä asusti puolihoidolla melko edullisesti. Ruokakin oli laadukasta ja terveellistä, kunhan vaan latasi lautaselle erilaisia salaatteja ranskisten ja pitsan sijaan ;)



Hotelli oli ihan rannalla, joten avovesiuintia oli harvinaisen helppo treenata. Rannalta alkoi lisäksi noin 16 km mittainen bulevardi, jolla oli aivan ihanaa juosta pitkiäkin aamulenkkejä. Muuten täytyy sanoa, etteivät juoksupaikat olleet yhtä hyviä kuin esim. Gran Canarian Maspalomasissa. Jos olisi viitsinyt istua autossa, olisi Teiden rinteiltä varmaan löytynyt ihan kivoja maastopolkuja, mutta ne jäivät tällä kertaa tsekkaamatta. Näin marraskuussa rantabulevardin kova laatta ja läheiset pikkuvuoret toimivat kuitenkin lopulta mainiosti, sillä mäkien ja portaiden rauhallinen kapuaminen oli just hauskaa crosstrainingia.





Pyöräilyäkin ajatellen Teneriffa oli toimiva paikka tällaiselle reilun viikon leirille, mutta useita viikkoja en kyseisellä saarella välttämättä haluaisi polkea. Liikenne oli hieman vilkkaampaa kuin Kanarialla. Lisäksi koko saari oli yhtä valtavaa mäkeä. Rakastan tunnetusti kapuamista, mutta kyllä mullekin liika on liikaa...suurin osa reiteistä oli sellaisia, että alkuun poljettiin ainakin pari tuntia!?! pelkkää ylämäkeä. Se oli vielä se okei osuus, mutta toki vuorelta oli aina hujautettava alas eikä yhtämittainen laskeminen hiukan heikkokuntoisella asvaltilla ollut ainakaan mun hartioille kovin hyvä juttu. No, joka tapauksessa ihanaaaaaahan se oli sähkövaihteisella ja superkevyellä Oltrella ajella, kun aurinko porotti ja lämpöä riitti :)




Parasta Teneriffalla oli kuitenkin Tenerife Top Training T3 urheilukeskus, joka sijaitsi vajaan parin kilsan päässä hotelliltamme. Keskuksessa oli aivan täydelliset 50 m ja 25 m ulkoaltaat sekä vastavirta-allas. Lisäksi siellä oli pari hyvää kuntosalia ja kestävyysurheilijan koiville sopivan pehmeä (330 m) juoksurata. Kaiken kruununa henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta sakkia.









Back to basics



Parhaiten oman leirini antia kuvaa se, että Suomesta lähtiessäni tunsin olevani hiukan stressaantunut, selkävaivainen ja kuntotasoltani pohjalukemissa, kun taas nyt fiilis ja kroppa tuntuvat just sellaisille kuin tässä vaiheessa kautta huipputriathlonistilla pitää - ei siis huippukuntoiselle, mutta tosi pirteälle, ryhdikkäälle ja ihan täyteen motivaatiota pakatulle :)



Erityisenä plussana leiristä pitää mainita T3 keskuksen vastavirta-altaassa tehty uintitekniikkakuvaus. Uintiani kuvattiin tunnin ajan joka suunnasta ja aina välillä pääsin tsekkaamaan, mille meno näytti ja mitä pitäisi yrittää korjata. Kuvauksesta jäi käteen todella laadukasta videomateriaalia ja aimo tukku ajatuksia. Nyt on ihan hirveä himo päästä altaaseen treenaamaan muun muassa entistä parempaa potkujen rytmitystä ja keskivartalon voimankäyttöä. Vaikka oikean käden otteen pieni pettäminen lienee helpoimmin näkyvä tekniikkavirheeni, ei sitä välttis kantsi yrittää korjata ainakaan pakottamalla (mitä oon koittanut usean vuoden...), vaan muuttamalla taas hiukan lähestymistapaa saatan hyvinkin saada useita "ilmaisia" sekunteja pois ensi kesän uintiajoista.


Muuten leirin harjoittelu oli lähes täysin rauhallista pk:ta, eri lajien tekniikan hiomista sekä tukilihaksia vahvistavaa lihaskuntoa. "Oikeaa" treeniä kertyi 8 päivään noin 37 tuntia ja sen lisäksi jumppailin ja venyttelin joka päivä tunnista pariin tuntiin. Varsinaista back to basics meininkiä siis. Täytyy myöntää, että olin vähän haaveillu, että olisin päässyt laittamaan itseni kunnolla tiukille ja testaamaan, kuinka kovaa tai pitkään tästä kropasta tällä hetkellä irtoaa ;), mutta samaan syssyyn täytyy myöntää, että jälleen kerran oon kiitollinen huippukoutsini Paulin järjenkäytöstä... Kisakauteen on vielä todella piiiiitkä aika ja perusasioita työstämällä meillä on sit keväällä ihan tajuttoman hyvä pohja treeniruuvin kiristämiseksi.