MM-hopeaa!

Wow. Voitin ITU:n pitkänmatkan maailmanmestaruuskisoissa hopeaa!?! Uskomatonta. Vaikuttaa kuitenkin, ettei juttu ole unta, sillä tietsikaltani löytyi tällaisia kuvia:

Ennen kuin kerron, millainen jännitysnäytelmä palkintopallille johti, haluan esittää muutamia kiitoksia. Triathlon on yksilölaji, mutta kukaan ei selviä huipputasolla yksin. Taustalle tarvitaan vahva tiimi. Iso osa mitalistani kuuluu valmentajalleni Paul Sjöholmille. Hän on viimeisen 16 vuoden aikana tehnyt aivan uskomattoman paljon töitä eteeni. Kiitos Paul. Kiitos myös perheelleni ja kaikille ystäville. Kiitos superfyssari Tiina Lahtinen-Suopankille. Iso kiitos myös seuraaville yrityksille ja henkilöille niiden takana - Kuulohansalle, TriForFunille, TYR:lle, Velo & Oxygenille / Bianchille, PowerBarille, IcePowerille, Beasterille ja Biokialle. Ja kiitos myös juuri sinulle blogini lukija, oon varma, että sinunkin positiiviset tsemppiajatuksesi auttavat mua eteenpäin :)

Tästä kuvasta löytyy kaikki tämänhetkiset yhteistyökumppanini.

Ja sitten siihen jännitysnäytelmään. Varoitan, että tämä on harvinaisen pitkä pälätys enkä loukkaannu, mikäli haluat hyppiä ja poimia vaan tummennetut lauseet ;) Kuten edellisessä blogijutussa kerroin, lähdin Kiinaan tosi hyvin fiiliksin. Matka sujui ilman kommelluksia ja saavuimme Weihaihin noin parinkymmenen tunnin reissaamisen jälkeen keskiviikkona iltapäivällä. Kisapaikka, hotellimme ja koko Weihai osoittautuivat heti tosi paljon kivemmiksi kuin ennalta odotin. Ranta oli mahtava ja tiet erittäin hyväkuntoisia sekä yllättävän rauhallisia pyörälenkkejä ajatellen. Niinpä fiilis vaan nousi perille päästyämme.

Torstaina vedin normaalin treenipäivän ja kaikki tuntui aikaerosta huolimatta erittäin hyvälle. Tekstasin Paulillekin, että taitaa olla paras fiilis ikinä ennen kisaa. Perjantaina oli kevyempi päivä, joka päättyi illan lyhyehköön uintiin. Oli ihanaa polskia 23 asteisessa meressä auringon laskiessa ja just tossa treenissä muistan tunteneeni suurta iloa ja kiitollisuutta, että saan kokea niin mahtavia tilanteita.

Heti hotelliin palattuani alkoi kuitenkin kisareissun jännäriosuus. Taisin istua kylpyammeessa huonossa asennossa, sillä ylösnoustessani tunsin tuttua terävää kipua alaselässä. Voi ei. Otin kipulääkkeen ja lähdin heti kävelemään, sillä oon oppinut, että paikallaan oleskelu on pahinta, mitä tuossa tilanteessa voin tehdä. Jouduin kuitenkin vielä illalla istumaan tunnin verran briefingissä, mikä oli aika haastava setti, sillä en tietenkään halunnut näyttää kipua kilpakumppaneilleni.

Toivoin, että selkä olisi alkanut laueta yön aikana, mutta lauantaina heräsin harmikseni entistä pahemmassa krampissa. No, ei auttanut kuin ottaa lisää Buranaa, hieroa selkää ja laittaa siihen lämpökääreitä. Näiden voimin pääsin aamulenkille ja pikkuhiljaa selkä alkoi taipua noin 7 min / km juoksuvauhtiin. Aamupäivällä kävin pyöräilemässä puolisen tuntia ja se puolestaan osoittautui virhetikiksi, sillä meni useita minuutteja ennen kuin pääsin pyörän päältä noustuaan suoraksi. No, ei kun lisää kipulääkkeitä ja lämpökääreitä, muutamat itkut, kisakamat kasaan ja sormet ristiin, että selkä seuraavana aamuna olisi parempi.

Kisa-aamuna heräsin noin kahdelta ja tunsin, ettei selkä ollut missään nimessä kisakunnossa. Ei kun taas kipulääkettä ja lämpöä, vajaa tunti unta, lisää lämpöä, pikku unet ja puoli viiden maissa aamulenkille. Sekään ei tuntunut yhtään kivalle, mutta pystyin sentään jotenkuten juoksemaan, joten tuuletin starttiviivalle pääsyä. Jes, tämä saattaa sittenkin onnistua!

Uinti vedettiin ilman märkkäriä kahtena 2 km lenkkinä. Starttasimme samaan aikaan pro miesten kanssa ja jäin heti alussa koko porukan viimeiseksi, kun en yksinkertaisesti uskaltanut rynniä ja loikkia. Pikkuhiljaa sain nostettua asemaani, mutta huonon alun takia jouduin vetämään muutaman hengen letkaamme koko 3 km. Uinti sujui kuitenkin ihan okei ja rantauduin kuudentena hieman reilu 4 min naisten kärjen perässä.

Pyöräreitti oli mäkien ansiosta rankka, muttei teknisesti kovinkaan vaativa, joten se sopi mulle kuin nakutettu. Päätin lähteä omaa vauhtia matkaan ja ajattelin, että oon tosi tyytyväinen, mikäli saan pidettyä tuon kuudennen sijani maaliin asti. Ekan 40 km lenkin jälkeen olin täysin yllättynyt kun kuulin, että Camilla on edelleen vain uinnissa saavuttaneensa pari minuuttia edelläni, mutta uinnin kärki kaksikko oli enää vajaan minuutin päässä! Tässä vaiheessa päätin, että ajan vaan Lauran, Ewan ja Andrean kiinni ja himmailen sekä venyttelen selkää loppupyöräilyn ajan. Ajattelin, että tällä tavoin mulla olisi pieniä mahkuja päihittää Ewa ja päätyä kisan neloseksi.

Mutta niin vaan Lauran selkä tuli yllättävän pian vastaan, enkä malttanut jäädä taakse. Ajoin Andrean ja Ewan kiinni ja jäin noin 10 km ajaksi heidän taakseen tankkaamaan energiaa ja venyttelemään selkää. Tämän jälkeen menin kuitenkin kärkeen ja nostin hiukan vauhtia, jollon Ewa tippui, mutta Andrea jäi mun seuraan melkein koko loppupupyöräilyksi. Ehkä about 10 km ennen kakkosvaihtoa Andreakin oli ihan yllättäen tippunut, vaikka tässä vaiheessa olin jo päättänyt vain varmistella kisan kolmossijaa Camillan ja Andrean jälkeen. Peesiraja (12 m) pysyi mielestäni koko kisan ajan naisilla tosi hyvin ja touhusta jäi kerrankin täysin reilun pelin fiilis.

Kuva: www.triathlon.org

Kakkosvaihtoon saapuminen ei oo ikinä pelottanut niin paljoa kuin sunnuntaina. Pelissä oli MM mitali, mutta en tiennyt, kuinka selkä taipuu juoksuun. Nousin pyörältä supervarovasti, köntystin vaihtopaikalleni, tein muutamia pikavenytyksiä ja totesin, että kaikki taitaa olla paremmin kuin osasin toivoa!

Kuva:www.triathlon.org

Huusin kuitenkin isälle heti kilsan kohdalla, että varmistelen kolmossijaa eli haluan väliaikoja ainoastaan kauempaa takaa tuleviin enkä noin 5 min johdossa olleeseen Camillaan tai vajaa minuutti mun perässä tulleeseen Andreaan. Valitettavasti Andrea kaatui kuitenkin vaihtopaikalla ja satutti kätensä, mikä vei häneltä noin pari minuuttia ylimääräistä aikaa. Tämä on todella kurja juttu, sillä vaikka käsivamma ei näkynyt Andrean juoksutekniikassa, on kivun täytynyt hidastaa vauhtia. Reilu raaka juoksupeli olisi ollut tosi paljon kivempi kuin sellainen, että mä köpötän kankealla selällä ja Andrea kipeällä solisluulla.

Kuva:www.triathlon.org

Vaikka ero Andreaan kasvoi koko ajan, en uskonut hopeamitaliani todeksi ennen kuin pari kilsaa ennen maalia. Oli kyllä aivan mahtava fiilis tuuletella koko loppumatkan ja läpsytellä katsojien käsiä. Ehkä eniten tunteita kasautui kuitenkin hetkeen, kun loppusuoran alkaessa puristin isän kättä. Tuohon muutamaan sekuntiin tiivistyivät kaikki viime vuosien vastoinkäymiset, kymmenettuhannet treenitunnit ja päällimmäisenä ilo siitä, että tällä kertaa homma meni lopulta aikalailla putkeen!

Minä ja isä.

Mitalin lisäksi tuliaisina tuli selkä, johon on palanut kisa-asun sekä kinesioteipin rajat...

Tuuletus kisamaskottien seassa. Oli muuten aika mahtavat kukkatsydeemit.

Tuloksia, juttua ja kuvia löytyy muun muassa  ITU:n nettisivulta.

Kiinaan MM-kisoihin

Tiistaina hyppäämme Finnairin siiville ja lennämme Pekingin kautta Yantaihin. Sieltä köröttelemme bussilla Weihain ”pieneen” noin kolmen miljoonan ihmisen kaupunkiin. Syynä eksoottiseen matkailuun on sunnuntaina käytävät ITU:n pitkänmatkan MM-kisat.

Viime viikkojen valmistautuminen on sujunut tosi hyvin. Kovasta treenijaksosta jäi fiilis, että kroppa otti harjoitukset vastaan ja vauhtien perusteella kunto nousi taas pykälän ylöspäin. Moni on kysellyt, että miten jaksan näin pitkän kisakauden ilman pelkoa pohjien romahtamisesta, mutta en usko, että romahdusvaaraa on. Oon treenannut koko kauden selvästi enemmän kuin ikinä ennen, mikä ei ehkä oo ollut optimi kesän aiempien kisojen kannalta, mutta kantanee hedelmää nyt syksyllä ja viimeistään ensi vuonna.

Ehkä hauskinta viime viikkojen treeneissä on silti ollut se, että polvet ja selkä ovat olleet täydelliset. Kiinassa on mäkinen juoksureitti, joten olemme juosseet reippaat treenit pääasiassa mäkisessä maastossa. Ekaa kertaa sitten vuoden 2002 oon pystynyt joka treenissä vetämään myös alamäet rennosti kunnon vauhdilla – arvatkaapa vaan, kuinka paljon nautin noista askelista!

Tavoitteeni Kiinan MM-kisaan on kuitenkin jälleen hiukan tylsä: ottaa kropasta aivan kaikki irti ja tehdä niin hyvä suoritus kuin just siinä hetkessä on mahdollista. Lisähaastetta tulee siitä, että kisamatka (4 / 120 / 20 km) on mulle täysin uusi. Lisäksi pyöräreitti on aivan älyttömän rankka. Samassa paikassa käytyjen aiempien kisojen perusteella voittajan loppuaika painunee kuuteen tuntiin. Luvassa on siis yli tunnin pidempi triathlon, mitä oon aiemmin vetänyt. Niiiiiiin kivaa J!

Lupasin jo itselleni, etten enää hehkuttele lähtölistojen kovia nimiä. Wiesbadenissa ja Pöltenissä menin nimittäin kisapaikalle kuin katselemaan julkkiksia, mikä ei ehkä oo optimi, kun pitäisi kisata noiden julkkiksien kanssa… ;). Koska kisan seuraaminen on kuitenkin hauskempaa, kun tuntee porukat, niin tässä teille lukijoille lyhyt lista kovimmista tyypeistä: Melissa Hauschildt (3 x 70.3 maailmanmestari, ITU pitkän matkan maailmanmestari), Andrea Hewitt (3 x Olympiamatkan MM-mitalisti, tän vuoden MM-kokonaiskisan 3., olympia 6.), Laura Bennett (4 x MM-mitalisti, olympia 4.) ja Camilla Pedersen (2 x ITU pitkän matkan MM 2., Ironman euroopanmestari). Eli ainakin heidän osaltaan kantsii jänskättää, jaksavatko painaa mun vauhdissa Kiinan vuorilla… heh ;).

Mikäli Kiinan nettisysteemit toimivat, kirjoitan tunnelmia vielä itse pelipaikalta. Jos netti ei pelaa, niin pitäkäähän peukkuja, että sunnuntaille osuisi kiva päivä!

Treenivinkkejä alkusyksyyn

Ajattelin tehdä valmennustyylin postauksen pitkästä aikaa ja kertoilla, miten lämpimiä, mutta silti ihanan raikkaita syyspäiviä voisi hyödyntää harjoittelussa. Uskon, että nämä vinkit sopivat sekä aloittelijoille että jo pitkäänkin treenanneille. Me olemme koko triathlonurani ajan treenanneet alla olevaan tyyliin vielä syyskuun (vaikka enää ei olisi kisoja) ja pitäneet lepokauden sitten lokakuun sadepäivinä.

Tässä vaiheessa vuotta kantsii unohtaa turha totisuus ja tavoitteellisuus. Tärkeintä on kerätä upeita fiiliksiä, joista voi sitten ammentaa iloa synkkinä talvipäivinä. Toisille fiilistely voi tarkoittaa erittäin kevyitä ja lyhyitä liikuntatuokioita. Toiset taas löytävät parhaat tunnelmat ääripitkistä harjoituksista. Esimerkiksi mulla nousee vieläkin hymy huulille, kun mietin muutamia viime syksyn 7-8 h pyörä- + juoksuseikkailuja :)

Polski järvessä

Syksylläkin kantsii käydä uimassa avovedessä. Viileän raikas järvi ja syksyiset puut on tosi upea yhdistelmä. Tunnelma on jotenkin ihan erilainen kuin kesällä. Märkkärillä sitä paitsi tarkenee edelleen hyvin. Itse asiassa vesi oli eilen Kuusiksella niin "lämmintä", että Pablo ui puolisen tuntia ilman märkkäriä! Varaa kuitenkin riittävästi lämmintä vaatetta mukaan tai käy uinnin perään saunomassa.

Pyöräile teillä tuntemattomilla

Hyvä tapa rikkoa rutiineja on lähteä lenkille uusille reiteille. Tosi monella on tietyt lempparilenkit, jotka ehkä kieltämättä ovat ne parhaat kodin läheltä löytyvät, mutta nyt syksyllä on hyvä hetki lähteä vähän seikkailemaan. Poukkoile siis mihin sattuu. Ei oo niin tarkkaa, eksytkö hieman tai päädytkö hitaalle lähiöalueelle, jolla et voi polkea ollenkaan "treenivauhtia". On yllättävää, miten paljon uutta nähtävää oman kotiseudun läheltä voi löytyä.

Leikittele maastossa

Etenkin juoksulenkit kantsii tehdä maastossa. Juokse puruilla ja poluilla ja vaihtele vauhtia ihan vain ja ainoastaan oman fiiliksen mukaan. Juokse välillä kovaa ylämäkeen ja välillä taas alamäkeen. Hissuttele joitain pätkiä ihan mateluvauhtia tai kävele. Etsi luonnollisen juoksun iloa!

Tee multitreenejä

Lämpimillä syyskeleillä yksi kivoimmista treeneistä on myös sellainen, johon kuuluu vaikka mitä lajeja. Nämä treenit onnistuvat helpoiten ei-niin-kalliilla pyörällä, joten kaiva rospuuttofillarisi varastosta. Pakkaa lenkkarit reppuun, polje ympäriinsä ja aina kun löytyy kivoja polkuja, vaihda hetkeksi juoksuun. Välillä voit myös jäädä tekemään lihaskuntotreeniä hiekkateiden varsillä löytyville jumppapaikoille tai jos fiilis on ihan ekstremehakuinen, lähde tarpomaan suolle.

Treenaa kaverin kanssa

Lähde lenkille sellaisen kaverin kanssa, jonka kanssa et yleensä treenaa. Tee vaikkapa ystäväpiirissäsi olevan crossfittaajan kanssa pyörä + juoksu -treeni ja anna hänen puolestaan opettaa sinulle kuntosaliliikkeitä. Tai lähde porukkalenkille ihan uudessa ryhmässä. Esimerkiksi useilla triathlon- ja pyöräseuroilla sekä HePo:lla on kivoja ryhmälenkkejä lokakuulle asti. Näin syksyllä ei oo niin väliä, ootko lenkkiseurasi kanssa ihan samassa kunnossa - voit mennä normaalia vauhtiasi hiljempaa tai puristaa kovempaa ilman stressiä siitä, kehittääkö treeni just tiettyjä kestävyysominaisuuksia tai kuinka monta palauttelupäivää tarviit lenkin jälkeen.

Herkuttele

Syksyn lenkeillä on myös oiva tilaisuus herkutella. Ruoka maistuu uskomattoman hyvälle lenkin lomassa raikkaassa ulkoilmassa. Pakkaa mukaan vaikkapa juustosämpylää ja kaakaota tai pysähdy ostamaan kahvilan muhkein korvapuusti. Nauti rauhassa - jos sinulla on vain rajattu lenkkiaika, niin nyt voit hyvällä omalla tunnolla lyhentää lenkin treenipuolta ja lisätä nautiskelupuolta.

Palautusateria pitkän triathlontreenin jälkeen. Vaniljajogurttia, raejuustoa, itse tehtyä omppuhilloa, Macaa, Biokian marjajauhoja ja kuivattuja marjoja. Lisäksi loput urheilujuomasta. Maistui hyvälle :)

Tyyntä myrskyn edellä - syksyn kisat

Bloggailussa oli pitkä tyyni jakso. Nyt ajattelin pistää myrskyn käyntiin ja koittaa, mille tuntuisi bloggailla useammin ja lyhyempiä tekstejä. Katsotaan, onko se kivaa mun mielestä tai teidän lukijoiden mielestä :)

Aloitetaan loppukesän kisavalinnoista. Päätin lähteä ITU:n pitkän matkan MM-kisaan (Weihaissa 21.9.) ja ITU:n puolikkaan EM-kisaan (Mallorcalla 18.10.). Ironman 70.3 MM jäi siis väliin.

Kisat ratkaisi lopulta se, että halusimme tähän syksyn alkuun kunnon harjoittelujakson. Hyvistä tuloksista huolimatta astma ja juhannuksen paikkeilla krampannut kylki on aiheuttanut aika paljonkin ongelmia. Lisäksi polvi oli kesä-heinäkuun siinä kuosissa, etten voinut pysähtyä juoksulenkkien aikana.... täytyi juosta ruskot kaikki yhteen putkeen. Tämä oli vähän turha ja hölmö homma, mutta onneksi koipi on nyt taas ihan täydellinen. Jalassa oli vaan kumma jumi, joka johtui yhdestä pienestä pyöräilyyn liittyvästä muutoksesta ja homma korjaantui poistamalla tämän muutoksen.

Kesän treenaaminen ei siis kuitenkaan ollut ihan sellaista kuin kisakaudella pitäisi. Määrää tuli tosi paljon, tehoa ei niinkään. Emme siis halunneet hötkyillä ja lähteä jo ensi viikonloppuna Kanadaan, vaan ajattelimme, että kroppa olisi varmimmin MM-vireessä vasta parin viikon kuluttua. Sitä paitsi Kiinassa on lämmin, Kanadassa kylmä ;). Ja mä näytän pätkäjalkoineni enemmän kiinalaiselta kuin kanadalaiselta ;)  

Italialainen huippulääkäri ja lihaskalvojuttujen tutkija Antonio Stecco kävi viime viikolla Suomessa ja avasi mun kylkeä. Kiitos Antonio (ja Tiina!!!)! Ei muuten oo ikinä sattunut niin paljoa kuin tossa hieronnassa...

Ainoa ehkä ei-niin-kiva puoli Kiinassa on, että siellä on uintia ja pyöräilyä tosi paljon ja juoksua aika vähän. Matkat on 4 km / 120 km / 20 km. Toisaalta just uinnissa ja pyörän päällä haluisinkin vielä päästä näyttämään kynteni, sillä niissä en mielestäni oo saanut tänä kesänä ulos sellaista tulosta, mihin parhaimmillani pystyn. Minä, TYR ja Bianchi pystytään kyllä parempaan! Juoksussa Pöltenin suoritus oli jo aika loistava ja saman toistaminen riittää tyydyttämään suoritustarpeeni. Itse asiassa mun Pöltenin juoksu (1.16.15) on edelleen tän vuoden maailman kärkiaika Ironman 70.3 kisoissa.

No, lupasin pitää bloggailun lyhyenä. Joten lähdenpä valmistautumaan illan harjoitukseen. Aamulla uin noin vitosen reippaan treenin ja parin tunnin päästä pitäisi kipitellä muutamia ylämäkiä. Odotan iloisin pelonsekaisin tunnelmin....

Pirteitä kesäisiä syyskuun päiviä kaikille!